Karjalaisista – karjalaisuudesta

Hökkälän talo Venehjärvellä

Kahten puolen rajua
karjalazet kazvau.
Igävä on heijän olla
nägemättä rodn’ua 1

Tässä Karjalainen rahvas -laulun sanoissa on totuus ajoista, kun Karjalan sulki rautaesirippu.  Meitä karjalaisia kasvoi todellakin kahden puolen rajaa – ja yhä kasvaa. Meni kauan – 1990 -luvulle saakka, ennenkuin karjalaiset pääsivät käymään entisillä kotipaikoillaan rautaesiripun laskeuduttua.

Omat karjalaiset juureni ovat kaukaisessa menneisyydessä – silti tässä hetkessä minun elämässäni – Laatokan Karjalassa sekä Vienan Karjalassa. Esi-isäni Laatokalta tulivat 1500 -luvulla Limingan Laitasaareen ja Vienasta karjalaiset esi-isäni saapuivat Suomussalmelle 1780-luvulla – myöskin pakolaisena!  Vaikka on aikaa satoja vuosia omiin karjalaisiin juuriini, karjalainen kulttuuri ja elämäntavat tuntuvat minulle tutulta – se on suonissani –  DNA:ssani – elämässäni – juurissani.

Minulla meni kauemmin kuin monella muulla karjalaisella käydä kotikylässä – pääsin käymään Vienan Venehjärvellä ensikerran vasta kolme vuotta sitten. Karjalaisesta kulttuurista olin  ollut kiinnostunut 10 vuotta ennen matkaani. Voin vain kuvitella sitä tunnetta, mikä on ollut monella Karjalassa asuneella – kun on kotiseudun joutunut jättämään. Mikä vielä pahinta, ei sukulaisista saanut rajan takana mitään tietoa – ovatko elossa isä tai äiti – mitä sisaruksille tapahtui? Koin itse ympyrän sulkeutuvan ajaessani Vuokkiniemestä Venehjärvelle – pääsin kotikylään! Mikä tunne on ollut karjalaisilla, jotka pakkosiirrettiin 1940 -luvulla,  kun rajaa muutettiin. Se on varmasti ollut kauheaa!

Vai Karjalan mua – on kaikkii paras,
Vai Karjalan mua – minun ryndähäs,
Vai Karjalan mua da mamizen sanaizet piäs. 2

Vuonna 1918 joutui ensimmäisiä vienalaisia lähtemään kotiseuduiltaan. Vienasta oli pakko lähteä hengen hädässä – pois vainon ja sodan alta.   Tuo aika on erittäin ristiriitaista aikaa Vienassa ja Suomessakin. Moni sukulainen joutui sotimaan omaa sukulaista vastaan. Jos autoit väärää puolta, jouduit teloitettavaksi Vienassa.  Seuraavan vuoden aikana Suomeen tuli itäkarjalaisia Aunuksesta- he pakenivat taisteluja ja kostoja ja keväällä 1920 oli Suomessa jo yli 1700 aunukselaista pakolaista. Kesällä 1920 tilanne taas paheni Vienassa ja alkoi virrata suuremmat pakolaisjoukot rajan tälle puolen. Kevääseen 1921 mennessä oli tullut yli 1200 pakolaista.   Vuonna 1922 alkoi sitten valtava pakolaisvirta – helmikuun loppupuolella pakolaisia oli jo 11 239. Moni tuli sotaa ja kurjuutta pakoon – koti oli jätettävä viimeistään silloin,  kun luodit viuhuivat ja ikkunalasit räsähtelivät rikki.

Huolimatta epävarmoista olosuhteista kotiseudulla, vienalaisia alkoi palata takaisin Vuokkiniemeen, Uhtualle, Pistojärvelle jne. Saman vuoden syksyyn mennessä kotiin oli palannut yli 3600 vienalaista. Monella ei kuitenkaan ollut palaamista, sillä palaajalle olisi ollut odotettavissa kuolema.  Vienalaisia palasi kotiseuduilleen yhteensä noin 7500 henkilöä aina 1930 -luvulle saakka. Tämä kuitenkaan ei riittänyt, sillä 1930 -luvulla alkoivat uudet vainot ja varsinkin niitä vainottiin,  jotka olivat aiemmin paenneet Suomeen. Heitä pidettiin vakoojina ja tuholaisina – seurauksena teloitus.

Vienalaisia asettui ensin asumaan rajakyliin vakinaisten asukkaiden taloihin, mutta tupien ja torppien täyttyessä, heitä siirrettiin sisemmälle Suomeen. Oulussa toimi mm. Maikkulan pakolaiskeskus.  Oulunseudulle tulikin paljon Pohjois-Vienan alueelta mm. Kiestingistä ja Vuokkiniemestä väkeä. Osa siirrettiin jopa Turkinsaaren keskitysleirille Viipurinlahdelle ja sen jälkeen Kotkan lähelle Kyminlinnan leiriin.  Näistä oloista muutti itäkarjalaisia Oulunseudulle takaisin. Vuonna 1935 heitä arveltiin näillä seuduin olevan noin 1500 henkeä.

Osalla vienalaisista oli vielä uusi evakkotaival edessä vuonna 1944. Vuokkiniemessä oli tuolloin puhuttu: ” Jos jiämmä, meijät tapetah tai viijäh Siperijah”.  Heitä tuli mm. Kivijärven, Tollonjoen, Vuokkiniemen ja muista itäkarjalan kylistä yhteensä 2799 henkeä. Sukuja olivat mm. Denisovit, Peksujevit, Kallijevit, Lesoset, Remsut ja Rettijevit.

Vienankarjalaiset naiset

Laitasaaren vienalaisia

Monia vienalaisia ja heidän jälkeläisiään asuu yhtä edelleen Oulujoen läheisyydessä – myös täällä Laitasaaressa.  Laitasaaren vienalaisia ovat mm. Kotkansalot (Kiestingistä, alkuaan Sergejev), Rotoset (Pistojärvi Suvannonkylästä, alkuaan Rodionov), Kumpujärvet /Kotiranta (Oulangalta, alkuaan Issakov), Kalliot (Kontokista), Kirillov (Pistojärveltä), Ruottinen (Pistojärven Hämeenkylästä, alkuaan Lesosia), Ahtiaiset (Pitkärannalta)  sekä Kotasaaret (Vuokkiniemeltä, alkuaan Kallijev).  Ja monia muita,  joita en välttämättä edes tiedä, esim. Palosaaren suku Oulangalta, on ollut alkuaan Arhipov. Onko samoja Laitasaaressa? Kallijevit ovat muuten erityisen kuuluisia Smötkyn Riiko eli Grigori Kallio – nimisestä esi-isästään. Vuokkiniemi Seuran nykyinen puheenjohtaja tuttavani Asmo Kallio on tätä samaa sukua ja tutkii Kallion sukua.

Suvussa oli tunnettuja tietäjiä. Maineikkain oli ehkä ”Smötkyn Riiko”, Riiko Kallio (Suomen puolella tunnettu myös nimellä Risto Tapionkaski), n. 1860- 1942, myös Vienan viimeiseksi mieslaulajaksi sanottu. Riiko Kalliosta on perusteellinen artikkeli Karjalan Heimo -lehdessä, no. 1-2/1999. Vuokkiniemi Seura ry

Moni vienalainen täällä Suomessa ei tiedä omien isien ja isoisien vaihesta ja elämästä, koska nämä asiat vaiettiin visusti. Puhuminen pakenemisesta Vienasta ja siihen johtaneista syistä oli vaarallista ja se saattoi maksaa perheen hengen.  Moni vienalainen täällä Pohjanmaalla etsii tietoa omista juuristaan ja onneksi niistä voi tänä päivänä puhua! Facebookissa on muuten juurien etsimistä varten ylläpitämäni ryhmä;  Vienan Karjalassa ovat juureni – Tervetuloa ryhmään!  3

Linnun iänet jo mečäs kuulutah.
Sille sanuo vie tahtozin:
Rannal vierahal älä unohta
kodirandazen ehtäzii! 4

Minulla olisi tarkoitus kerätä Laitasaari blogia varten muisti/perinnetietoa kaikilta karjalaisjuurisilta Laitasaaresta. Mikäli Sinulla on jutun juurta (mitä en epäile tuntien karjalaisten pakisemistaidot) ottaisin niitä mielelläni vastaan. Niitä voi minulle lähettää esim. sähköpostilla – osoitteeni löydät Kirjoittajat sivulta.  Voin myös käydä kotonasi haastattelemassa. Ota rohkeasti yhteyttä!

Kategoria(t): yleistä Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Karjalaisista – karjalaisuudesta

  1. Sirkka Runolinna sanoo:

    Isoisästäni, Riiko Tapionkaskesta, joka tässäkin kirjoitelmassa mainitaan löytyy kattavasti analyyttistä tutkittua tietoa Lotte Tarkan väitöskirjasta Rajarahvaan laulu. Tervehtien Sirkka Runolinna

  2. Sari sanoo:

    Hei Sirkka.
    Kiitos kommentoinnista. Riikosta on minullakin aineistoa. Pitääpä tuo Lotte Tarkan väitöskirja onkia käsiini. Kiitos vinkistä :)

Vastaa käyttäjälle Sari Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *