Karjalainen evakkoväki Muhoksella – osa 4

Siirtoväen sopeutuminen Muhoksella

Karjalaisten asettuessa uusille ja oudoille asuinsijoille tapahtui heidän elintavoissaan vuosikymmenten saatossa sopeutumista, mukautumista ja sulautumista paikalliseen väestöön. Karjalaiset nuoret sopeutuivat nopeammin kuin vanhemmat evakot. Avioliittoja solmittiinkin karjalaisten ja pohjalaisten nuorten kesken jo siirtoväen tulovuodesta lähtien. Leikillisesti onkin sanottu, että silloin alkoi syntyä uusi heimo, nimittäin karjapohjalaiset.

Evakoiden sopeutuminen uusilla asuinseuduilla oli hyvin samansuuntaista. Niinpä kerronkin jatkossa miten siirtoväki sopeutui vuosien saatossa Muhokselle. Evakkoväen muutaessa Muhokselle törmäsi kaksi hyvin erilaista heimokulttuuria toisiinsa. Keskinäistä sietämistä vaikeuttivat erilainen kieli, uskonto, kulttuuri sekä toisistaan poikkeavat tavat ja tottumukset.

Seuraavaksi kerron pari esimerkkiä karjalan kielen aiheuttamista väärinkäsityksistä, joita tapahtui alkuvuosina heimojen kesken. Karjalaisperhe oli majoitettuna pohjalaistaloon. Perheen neitoiässä oleva tytär lähti hakemaan vettä vinttikaivolta. Kotvasen kuluttua tyttö syöksähti sisälle parahtaen: – A voi, voi, renki pakui kaivoh! Pohjalainen isäntäväki ryntäsi ulos kaivolle katsomaan onko talon renkipoika hädässä. Isäntä ja emäntä kurkkivat kaivoon ja näkivät vain veden pinnalla kelluvan ämpärin, joka on karjalan kielellä renki.

Toinen esimerkki on Muhoksen kunnanlääkärin vastaanotolta 1950-luvun alkupuolelta. Käsnäselkäläinen buaboi (mummo) tuli kunnanlääkäri Eino Sipilän vastaanotolle. Keskustelu tohtorin ja mummon välillä sujui jokseenkin seuraavasti: – Mikähän emäntää vaivaa?A ku vattšu on ylen kibei.Jahas, jahas, tutkitaanpas. Sipilä tunnusteli aikansa mummon vatsanseutua ja murahti: – Teillähän on selvästikin tyrä. Tähän karjalaismummo tiuskaisi hyvin närkästyneenä: – Älä koro!! Minul onnuakko ei ole tyriä, itšelles on tyrät! Mainittakoon, että karjalan kielellä tyrät tarkoittaa miehen sukupuolielimiä.

Evakoiden ryssittely kantaväen taholta oli tuiki tavallista alkuvuosien aikana. Kantaväestö ei sietänyt kaukaa idästä tullutta outoa kieltä puhuvaa heimoa. Ortodoksinen uskonto aiheutti myöskin ivailua pohjalaisten taholta. Monella tapaa erilainen kulttuuri aiheutti lisäksi hämmennystä heimojen kesken.

Vuosien saatossa särmät sitten hioutuivat. Heimot omaksuivat toisiltaan vaikutteita työ-, tapa- ja ruokakulttuurin alueilta. Esimerkiksi karjalanpiirakat, karjalanpaisti ja sieniruuat ovat jo varsin tuttuja pohjalaisten keskuudessa. Vastaavasti pohjalainen rieska, juustoleipä ja juhannusjuusto maistuvat myös karjalaisille herkkusuille. Tapakultturin alueelta mainittakoon karjalainen virpomaperinne, joka levinnyt myös pohjalaisten lasten keskuuteen. Valitettavasti vain alunperin pääsiäisajan uskonnollinen ja kaunis virpomistapa on saanut pakanallisia piirteitä pikku noitien muodossa. Toisaalta perinteet ja tavat muuttuvat ajan myötä. Meidän on vain mukauduttava muutoksiin. Vuosikymmenten saatossa myös uskontokuntien nyreä suhtautuminen toisiinsa on muuttunut ekumeeniseksi kanssakäymiseksi. Suvaitsevaisuus ja toisen osapuolen perinteiden sekä uskon kunnioittaminen on tänä päivänä jo molempien uskontokuntien toteuttama asia.

Kreikkalaiskatolinen jumalanpalvelus Muhoksen ortodoksisen seurakunnan juhlissa 14.5.1956. Muhoksen Karjalaiset ry:n Karjalaan jääneiden vainajien muistolle pystytetyn muistomerkin paljastustilaisuus Muhoksella 13.9.1959. Museovirasto, Journalistinen kuva-arkisto, Kaleva – kuvat linkitetty Finna.fi sivustolta.

Epilogi

Meille Karjalassa syntyneille nuoremmille evakoille Muhos on muodostunut ajan myötä kotipaikaksi. Täällä olemme asuneet suurimman osan elämästämme. Täällä olemme tehneet elämäntyömme ja kasvattaneet lapsemme. Täällä olemme oppineet elämään sovussa pohjalaisten kanssa toistemme uskontoa ja perinteitä kunnioittaen. Rakas synnyinseutu Karjalassa, jylhien vaarojen, aarniometsien, lauhojen lehtojen, kimmeltävien järvien ja solisevien purojen maassa on enää haavekuva, jota kannamme sydämissämme hamaan hautaan asti.

Täällä syntyneille karjalaiset juuret omaaville nuorille Muhos on synnyinseutu. Heidän pääjuurensa ovat vankasti pohjalaisessa maaperässä. Heille Karjala on jo hyvin kaukainen paikka, jonka kauneudesta ukit ja mummit ovat ehkä heille joskus kyynelsilmin kertoneet. Me ikuiset evakotkin tunnemme ja tunnustamme olevamme jo muhoslaisia.

Karjalainen väestö kulttuureineen sulautuu ajan myötä vääjäämättömästi kantaväestöön. Muhoksella sulautumisprosessi saavuttaa päätepisteensä, kun viimeinen Karjalassa syntynyt evakko saatetaan haudanlepoon Kirkkosaaren ikipetäjien alle. Uskon kuitenkin, että karjalainen kulttuuri tulee elämään Muhoksella jossakin muodossa vielä vuosikymmeniä eteenpäin.

Täällä teimme ikisovinnon, kera heimon pohjalaisen, kanssa rahvaan muhoslaisen.
Mi on meijän nyt eleä, asua sulassa sovussa. Tuumat meil on yhtehiset, evähät erinomaiset.

– Pertti Marttinen, ikuinen evakko

J.K. Lämmin kiitos Pertti Marttiselle näistä muisteluista joita olemme toivoneet jo pitkään tälle sivustolle. Lisääkin saa kirjoittaa. Lue myös Kirjastovirman artikkeli Siirtokarjalaisia ja rintamamiestilallisia Oulujokilaaksossa

Kategoria(t): yleistä Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *