Kansakoulua Huovilassa 1940-50 luvulla

Huovilan koululaisia 1940-50 Klikkaa kuvaa niin näet sen suurempana nimien kera – melkein kaikki on tunnistettu. Tunnistatko loput?

Oppivelvollisuuteni suoritin Huovilan koulussa. Koulupiiri käsitti Laukan ja Hartikan välisen alueen. Oppilaita kävi myös Oulujoen eteläpuolelta. Opettajia oli kaksi, joskus kolmekin. Koulukyytejä ei silloin ollut – eikä niitä osattu vaatiakaan. Etupäässä kuljettiin jalkaisin ja talvella suksilla. Sota-ajan jälkeen tahtoi olla vaatteista ja kengistä puutetta. Kunta jakoi kenkiä niitä tarvitseville.

Huovilan koulu oli tuttu ja turvallinen koulu, ei ollut ongelmia. Opettajat olivat asiallisia hyvin oppilaitten kanssa toimeentulevia. Mitä opettaja sanoi, niin se sana oli laki. Ei siinä kukaan vastaan pullikoinut.

Koulusta poissaoloja oli harvoin mutta joskus niitä kuitenkin sattui. Opettaja kysyi eräältä oppilaalta missä tämä oli eilen kun ei tullut kouluun. Oppilas vastasi ”Minua on pesty ja paikattu, kun ei ole kuin yhdet vaatteet niin täytyy niitä joskus kunnostaa”.

Terveyssisaren käynti koululla oli joidenkin mielestä kamalin päivä. Terveyssisarena toimi Kaisa Näsi. Hän tarkasti hiukset ja suoritti täitten hävittämisen. Myös rokotukset saivat pelon aikaan.

Koulun opetus oli silloin paljolti ulkoa opettelemista, tankattiin maitten historiaa, vesistöjen virtauksia, vuorijonoja ja vuosiluvut piti muistaa vaikka unissaan. Myös raamatushistoria oli tärkeä. Siihen aikaan pidettiinn taloissa lukukinkereitä joka kevät. Siellä seurakunnan pappi kuulusteli uskonnon oppeja. Jokaisen piti ainakin kymmenen käskyä selityksineen osata. Siellä myös ilmoitettiin rippikouluun meno. Laskento, piirustus, käsityö ja urheilutunnit kuuluivat opetukseen. Kertotaulu piti osata vettävalaen, virheitä ei saanut tulla. Vieraita kieliä ei silloin opetettu.

Koulussa oli käytössä rangaistuskäytäntö, arestin ja laiskanläksyn muodossa. Jos ei osannut läksyjä piti ne suorittaa koulun jälkeen. Arestirangaistusta käytettiin pienistä töppäilyistä. Eräs esimerkki: Opettajalla oli koulun yhteydessä pienimuotoista maanviljelystä ja karjanhoitoa ja hänellä oli puute työntekijöistä. Silloin hän laskeskeli että isommat pojat voisivat avustaa häntä erilaisisssa töissä ja määräsi väheisestäkin rikkeestä arestiin kaksi tai kolme poikaa kerrallaan. Siirrettiin eläinten rehuja, kannettiin lämmityspuut luokkiin ja vedet joesta seuraavaksi päiväksi. Kuusenhakoja hakattiin pieneksi silpuiksi eläinten kuivikkeiksi. Syksyisin tehtiin opettajalle sadonkorjuutöitä. Minäkin osallistuin näihin töihin muutaman kerran. En kuitenkaan ole katkera opettajalle, opettavaistahan se oli. Ajan oloon opettajat vaihtuivat ja maanviljelys heiltä loppui. Viimeinen maanviljelyä harrastanut opettaja oli Eino Koponen perheineen. Hän jäi eläkkeelle 50-luvulla.

Välitunnit olivat pihalla ulkoilua ja mäenlaskua ja kilpailua oli kaikilla aloilla. Kivienheitto oli eräs muoto – kiviä heitettiin maantien suuntaan tielle. Jos sinne asti heitti niin kivi pomppasi ilmaan josta tiesi että se lensi tielle asti. Kerran sattui onnettomuus. Maantietä oli kulkemassa hevoskolonna romaneja ja kivi osui hevoskuskia otsaan. Verta tuli valtavasti; kyydissä ollut nainen otti alushousut jalastaan ja sitoi miehen otsan. Romanit ajoivat kouluun pihaan ja piha hiljeni hetkessä – kaikki koululaiset olivat piilossa. Opettaja Niilo Jussila hoiti asian ja romanit jatkoivat matkaansa. Jostain syystä opettaja ei meitä siitä rankaissut.

Kaikesta huolimatta sen ajan koulu oli kasvattava. Kun ajattelee tarkkaan niin eihän sen ajan opettajillakaan ollut erityisiä oppeja nykyajan opettajiin verrattuna. Opettajat tekivät hyvin työnsä sen ajan oppien mukaan. Nykyisin opettajat ovat paljon vaikeammassa tilanteessa. Oppilaat tietävät oikeutensa ja myös käyttävät niitä.

Kaikesta sen ajan opetuksesta voin olla kiitollinen ja niillä opeilla olen hyvin elämässä pärjännyt.

– Kalevi Leskelä, vuosimallia 1939

Kategoria(t): yleistä Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaus kohteessa Kansakoulua Huovilassa 1940-50 luvulla

  1. Solja sanoo:

    Kiitos Kalevi – ja Elsi joka tarinat lähetät! On se mahtavaa miten paljon sinulla on muistoja eri aiheista, näitä on mukava lukea. Ja tähän voisi vielä sanoa, että Kiitos, kaikki Suomen lasten opettajat – teette tärkeää työtä! Tiedän että tätä sivustoa lukee sekä Laitasaaren, Hyrkin että Huovilan koulun nykyisiä ja entisiä opettajia sekä rehtoreita – terveiset teille!

Vastaa käyttäjälle Solja Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *