Kangasollin vanhasta pirtistä ja vähän tuulivoimastakin

Sisäkuva Kangasollin pirtistä Kangasollin asuinrakennus on muistitiedon mukaan palanut joskus 1880-luvulla. Palaneen tilalle ensin on rakennettu vain pirtti. Se, että pirtin ovi on leveä ja raskas, paksuista lankuista tehty ja kynnys leveä ja n. 20 cm korkea, on merkki siitä, että kyseessä on alun perin ulko-ovi. Pirtin kynnys oli oiva ratsu lasten leikkeihin ja sen yli pikkuisten oli kiva harjoitella korkeushyppyä.

Kangasollin korkea kynnys Leivinuuni ja hällä on muurattu vajaan 2 metrin korkeuteen suurista graniittikivistä, samoista kuin navetan seinien alaosa (yhteen navetan kivistä kaiverrettu vuosiluku 1882). Savuhormiosa kuin myös leivinuunin sisäkuori on muurattu tiilistä. Pirtin liedessä ei ole pesänsuu- eikä tuhkaluukkuja, vaan hälläpuut aseteltiin päältäpäin kaksireikäisen liesilevyn alle. Tuo päällyslevy ei peitä uunin edessä olevaa pesäsyvennystä kokonaan, vaan se on toisesta päästä avoin. Samaiseen syvennykseen vedettiin myös leivinuunista hiilet hiilikolalla keittoreikien kautta. Leipomapäivänä lopputulosta paranneltiin vielä tuoreella männynhavuluudalla, joka piti välillä aina upottaa vesiämpäriin jäähtymään palamisen ehkäisemiseksi. Leipien pohjaan ei tietenkään saanut tarttua arinasta hiiltä eikä tuhkaa. Liesipellit saattoi sulkea vasta kun hiilet olivat varmasti sammuneet, jolloin ne työnneltiin alas suureen tuhkatilaan. Sieltä tuhkat poistettiin joka 4. vuosi. Silloin piti irrottaa tietty kivi lattian rajasta ja tuhkaa tuli saavikaupalla. Ja sitten tuo kivi piti tietysti muurata taas takaisin paikoilleen!

Liisa-äiti kahvinkeittopuuhissa Uunin hehkuvien hiilien paahteessa paistettiin leipäjuustot talvella, kesällä saunan pesän edessä. Tukalaa hommaa emännälle, mutta perheelle juustoleipä oli kyllä todellista herkkua kahvipullana ja on sitä edelleenkin.

Uunin päällä oli hyvä kuivata työvaatteita ja syksyisin oli oikea ”sipulishow”. Kasvimaalta kerätyt sipulit niputettiin naateistaan. Kun sipulit olivat kuivuneet uunin päällä, naatit piti kiertää peukalon ja etusormen välissä tiukasti rullalle, jolloin ne irtosivat. Eivätkä näin käsitellyt sipulit taatusti ruvenneet itämään kesken talven.

Pirtissä oli myös lähellä katon rajaa kaksi koko seinän mittaista, kiinteätä, halkaisijaltaan noin kymmensenttistä ortta, joiden päällä vielä 30-luvulla velipoika kuivasi ampumiensa ja nylkemiensä oravien nahkoja – ”kettutyttöjä” ei kylällä tuohon aikaan ollut! Myymällä nahat kaupunkiin hän sai vähän omaa rahaa. Lisäksi pirtissä oli kaksi lyhyempää katosta riippuvaa ortta, joille nostettiin hapan reikäleipä kuivumaan.

Pirtin lattian alla oli ”kuoppa”, isommista ja pienemmistä luonnonkivistä tehty kellari, jossa talon pienehköt, punertavakuoriset ruokaperunat säilytettiin talven yli. Ja hyvä kellari se olikin, perunan itämisestä ei ollut tietoakaan edes kevään korvalla. Kesäisin kellarissa pidettiin maitoa, voita ym. keittiössä tarvittavaa.

Kangasollilla oltiin aikaansa edellä siinä, että vesi pumpattiin navetan suureen säiliöön kaivosta tuulivoiman avulla. Pumpun männänvarren saattoi kytkeä myös käsikäyttöiseksi esim. silloin, kun haettiin ruokavettä keittiöön 10 litran sinkkiämpärillä. Viskaalin navettaan vesi nostettiin sähköpumpulla. Pumppu oli päällä joka päivä tasan tunnin ajan klo 16-17 ja se näkyi meillä siinä, että lamput hehkuivat punertavina – ei nähnyt lukea eikä radiokaan toiminut kunnolla. Vika vaikutti vielä Kosuloissakin asti, tosin paljon lievempänä. Kesti kiusallisen kauan, ainakin yhden talven, ennen kuin vika korjattiin.

– Ritva Lindfors (o.s. Kangasolli), lokakuussa 2012 – tekstin puhtaaksikirjoittanut sisarentytär Laura Salonen

Kategoria(t): 21 Perttunen - Kangasolli Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

5 vastausta kohteessa Kangasollin vanhasta pirtistä ja vähän tuulivoimastakin

  1. Pekka Karppila sanoo:

    Ritva opetti saksaa aikanaan minullekin, mutta sitten hän katosi jonnekin ehkä kokonaan pois Muhokselta.
    ”Morgen, morgen nir nucht heute, sagen immer faule leute”. Tuo lause on jäänyt sentään päähän saksankielestä. Hänhän opetti myös ruotsia alemmille luokille Muhoksen keskikoulussa.

  2. Sari sanoo:

    Ihania nämä kuvat ja hyvä tarina. Kiitos Ritvalle ja Lauralle tästä!

  3. Pippa sanoo:

    Nousevatpa todella joulun tunnelmat tarinasta ja kuvista. Vaikuttava kokemus on löytää näin blogin kautta ihailemansa opettajatar! Kohtalaisesti kai ruotsia opin kun vanttuun peukaloa purkaessa käsityönopettaja lohdutteli, että älä itke, ruotsihan sinulla menee ihan hyvin:)
    Tässä minulla on tilaisuus kiittää Sinua Ritva niistä vuosista..
    Jouluterveisin Lahja

  4. Laura sanoo:

    Täytyypä kertoa, että Laitasaari-blogi poikii ihan pienimuotoisia ihmeitä. Soljalle oli lähetetty skannattuna Liisa-mummoni (kahvinkeittopuuhissa tuossa pirttikuvassa) kirje 70 vuoden takaa. Tässä sangen surumielisessä kirjeessä Liisa-mummo kertoilee entiselle naapurilleen kyläläisten kuulumisia, mutta ennen muuta siitä välittyy se pohjaton murhe, mikä perheen osaksi tuli ainoan pojan kaaduttua rintamalla vajaa vuosi aiemmin. Minulle tämä kirje oli iso juttu, oikea joululahja etten sanoisi.
    Lämmin kiitos Laitasaari-blogin ”äideille” työstä, jota he suurella sydämellä tekevät kotikylämme historian tallentamiseksi. Ja hyvää uutta vuotta – urakka jatkuu.

  5. Sari sanoo:

    Hei Laura, tuo kirje oli yllätys ja todella saimme sen skannattuna postiimme. Ihana että tällaisia aarteita löytyy ihmisiltä jotka lukevat blogia – kuten myös se Laukan talosta maalattu taulu. Oikeita aarteita ovat! Mukavaa Joulua kaikille laitasaarelaisille ja muillekin lukijoillemme! Olen muuten myös facebookin kautta tavoittanut laitasaarelaisten jälkeläisiä Amerikassa. Juuri sain tietoa erään Kustaa Iisakinpoika Keräsen jälkeläiseltä, Kustaa syntynyt Laitasaaressa ja hän aikoi lähettää minulle sähköpostilla tietoa isovanhemmistaan. Kuvakin näytti löytyvän. Asuivat Minnesotassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *