Joulukalenteri – Hyvää Uutta Vuotta

Wanha joulukortti - lukuhetki

31.12. Sylvester

Kun ajaa partansa ja voitelee kenkänsä, näitä töitä ei tarvitse enää tehdä koko vuonna. Tietää rikastumista, kun kuuntelee naapurin oven takana ja kuulee puhuttavan rahasta.

1.1. Uudenvuodenpäivä

Yritettävä ehtiä ensimmäisenä kirjoittamaan uusi vuosiluku. Tinavaloksen varjoista katsotaan tulevia tapahtumia. Herätään mahdollisimman varhain, jotta oltaisiin pirteitä koko vuosi. Tammikuun ja juhannuksen sää nähtävissä. Usva merkitsee hallaa heinäkuussa ja pilvinen päivä hyvää tattivuotta. Jos riitelee, on riidan aihetta koko vuodeksi.

6.1. Loppiainen

Puolet talven lumesta satanut. Loppiaisena (vieristänä) vetehinen kertoo koko elämän avannolla kuuntelijalle. Selkäviikot eli härkäviikot alkavat.

13.1. (aik. 7.1.) Nuutti, Knut

Syödään viimeiset jouluruuat ja kierrellään oluttynnyreitä tyhjentämässä. Joulu päättyy.

Ritva M – Julia (o.s. Huovinen) ja Vilhelm Niskasen tytär:

Muutimme Utajärveltä Muhokselle isän työn perässä syksyllä 1955. Äitini lapsuuden koti oli Helialla, ja tilapäinen koti lapsiperheellemme löytyi Helian rannasta, tätimme Martan kesämökiltä. Mökki oli tarkoitettu kesäkäyttöön, mutta jouduimme asumaan siinä noin neljä kuukautta.

Elämisen mahdollisuudet pienessä kesämökissä olivat ankeat. Vesi sulatettiin lumesta, pesumahdollisuutta ei pahemmin ollut. Koulumatka Korivaaran koululle tuntui pienestä ensiluokkalaisesta vaikealta ja pelottavalta. Ensin piti tarpoa pellon poikki Helian pihaan, sieltä koivukujaa pitkin Kajaanintielle. Pieni koululainen oli peloissaan koulumatkallaan. Pelkäsin lumiaura-autoja, pimeää ja susia. Tiilitehtaan kohdalla vähän helpotti, kun sieltä näkyi valoja ja kohta koulukin jo näkyi.

Ennen joulua koulumatka pelotti niin, että äiti laittoi kaksi vuotta nuoremman veljeni saattamaan minut Helian pihaan asti. Kuutamossa kävelimme polkua pitkin ja lumi narskui askelissamme. Veljeni antoi minulle turvaa, vaikka oli vasta viisivuotias.

Äidin serkku, Kalle Huovisen tytär, Irja Viinikanoja järjesti perheellemme ikimuistoisen joulusaunan. Viinikan talo oli Tyrnävän tien risteyksestä vähän matkaa. Vanhin sisareni Maija meni jo päivällä kävellen Viinikkaan. Siellä oli meille kavereitakin, ainakin tytöt Maija ja Helvi.

lltahämärän alkaessa Irjan puoliso Arttu Viinikanoja haki perheemme hevosella Viinikkaan. Se oli elämäni ensimmäinen hevoskyyti.  Kuu paistoi, hevonen juoksi kovaa, aisakello helkkäsi ja meidän perhe istui reessä vällyjen sisällä.

Tiilitehtaan jälkeen käännyttiin Tyrnävälle päin. En ollut koskaan mennyt tiilitehtaalta siihen suuntaan. Kaikki oli turvallista ja niin  jännittävää, hevosen ja reen äänet, pimeä, kuun paiste, valoja mökkien ikkunoista. Viimein näkyi Viinikan talon valot. Siellä Irja-emäntä otti meidät lämpimästi vastaan. Pääsimme saunaan ja sitten söimme riisipuuroa. Sekin oli niin ihmeen hyvää.  Illalla Arttu-setä vei meidät kaikki takaisin mökille.

Saunareissun kohokohta oli hevosmatkat. Mietin tuolloin, että iso siskoni jäi paljosta vaille, kun pääsi vain toisen matkan hevosen reessä.

Kategoria(t): 15 Huovinen, 41 Heljä, 67 Viinikanoja Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *