Jaakko Aitamurto – Laitasaaresta Afrikkaan

Jaakko Matinpoika Aitamurto Jos Laitasaaresta mentiin paljon Amerikkaan siirtolaiseksi, lähdettiinpä täältä myös muualle. Jaakko Matinpoika Aitamurto (s. 1.5.1882 Laitasaari, k. 20.5.1957 Pretoria Etelä-Afrikka) matkasi aina Afrikkaan saakka.

Jaakon isä Matti Iisakinpoika Aitamurto (s. 1.1.1859) oli syntyisin Laitasaaresta – äiti oli Kaisa Juhontytär Niemelä (s. 13.6.1854 Utajärvi). Matin isä Iisakki Aitamurto (s. n. 1803) asui vuonna 1860 Mäkelän no 19 torpparina, joten Matti saattoi syntyä perheen siellä asuessa; hänen kummeinaankin esiintyy Mäkelät.

Matin suku oli alkuaan Muhoksen Anttiloita. Pekka Anttila muutti Utajärven Murronkylän Aitamurtoon ja otti ajan ja tavan mukaisesti tilan nimen. Kun sukua muutti takaisin Muhokselle,  heillä oli käytössä tämä sukunimi. Matti oli 1880 Laitasaaren Huovisessa no 15 renkinä, vuonna 1885 perheineen itsellisenä Kekkolassa no 28 ja myöhemmin Väärän no 5 mäkitupalaisena. Jaakko oli siis todennäköisesti syntynyt joko Huovisessa tai Kekkolassa; vuoden 1882 henkikirjoja ei valitettavasti ole käytettävissäni. 1 2 3 4

Useissa eri julkaisuissa on mainittu, että Jaakko olisi ollut hiihtäjä Juho Aitamurron (s. 14.3.1864 Utajärvi, k. 12.12.1939 Utajärvi) velipoika, mutta näin ei kuitenkaan ole. Nämä hiihtäjä-Aitamurrot ovat alkuaan Säräisniemen Koukkarista. Heidän esi-isänsä Juho Iisakinpoika Väänänen (s. 5.8.1810 Utajärvi) muutti aikoinaan uudistilalliseksi Utajärven Murronkylän Pikku-Murto -nimiseen taloon, joka myöhemmin tunnettiin Aitamurron nimellä – samoin tämä Väänästen sukuhaara.

Jaakko lähti Laitasaaresta työn perään ensin Ruotsiin ja sitten merille. Ensimmäisen kerran hän kävi Etelä-Afrikassa vuonna 1902 uusikaupunkilaisen varustamon Loch Linnhellä. Vuoden 1914 passin mukaan hänen ammattinsa oli laivaston kirvesmies.

Jaakko on kertonut esim. Kongon ajalta tarinan paitansa varastamisesta ja varkaan hirttämisestä ”lakikirjan pykälien mukaisesti” sekä miten hän tappoi kuristajakäärmeen kauhavalaisella ja pelasti jonkun pojan hengenvaarasta. Myös muuta mielenkiintoista hänen matkoistaan Afrikkaan on jäänyt tietoon, mm.

Vuonna 1911 pestauduin kymmeneksi vuodeksi Belgian Kongoon eräänlaiseen sotilashommaan. Kyllä siellä kelpasi olla, kun ei ollut tilipäiviä ollenkaan, sen kun hait rahaa pankista milloin tarvitsit. Viidakon keskellä jouduimme usein tekemisiin leijonienkin kanssa. Pyydystimme niitä samaan tapaan kuin susia ennen muinoin Suomessa. Kaivoimme syvän kuopan maahan ja keskelle sitä työnsimme tikun nenään elävän kanan. Leijona tuli pimeällä kanaa haistelemaan ja putosi avoimeen kuoppaan, josta se oli sitten helppo ampua aamulla.

Suomeen Aitamurto palasi lomalle keväällä 1914 ja työskenteli vuoden verran Vulcanin laivatelakalla Helsingissä palaten tämän jälkeen Kongoon takaisin. Kongosta hän lähti noin vuonna 1917 Kapkaupunkiin ja päätyi sitten Johannesburgiin, koska hänet aiottiin lähettää 2. maailmansodan aikana Belgian Kongosta rintamalle Ranskaan. Johannesburgissa hän työskenteli kultakaivoksessa kirvesmiehenä ja myöhemmin työnjohtajana aina vuoteen 1945 saakka. Tästä ajasta hän mainitsi että ”Kultakaivoksissa oli puusepän ammattitaidostani paljon hyötyä, sillä tehtäväni oli pitää kaivoskäytävät avoinna.”

Aitamurto palasi Suomeen ja Helsinkiin 1920-luvun puolivälissä. Noiden parin Helsingin asuinvuotensa aikana hän yritti saada oikeusteitse takaisin Kapkaupungissa toimineen Suomen varakonsulin häneltä kavaltamat 100 puntaa, jotka tämä oli luvannut kuljettaa mukanaan Suomeen. Varakonsuli vei häneltä myös timanttisormuksen ja sai Etelä-Afrikassa kuuden kuukauden pakkotyötuomion varkaudesta. Suomen Korkein Oikeus lopulta kuitenkin vahvisti, että valtion ei tarvitse korvata varakonsulin kavalluksia, koska hänen virkatehtäviinsä ei kuulunut rahavarojen kuljettelu maasta toiseen. Jaakko asui vielä vuonna 1927 Helsingissä, mutta palasi takaisin Etelä-Afrikkaan. 

60-vuoden ikäisenä vuonna 1940 hän avioitui eteläafrikkalaisen lesken kanssa ja he yrittivät hedelmien viljelyä vaimon maatilalla, joka sijaitsi Johannesburgin ja Pretorian välillä. Vaimon kuoltua Jaakko myi tilan. Hän sai myöhemmin eläkkeen, asui loppuelämänsä  Etelä-Afrikassa ja kuoli Pretoriassa toukokuussa 1957. 

Erikoinen kokoelma

Tullessaan Suomeen 1914 Aitamurto toi mukanaan Kongosta esinekokoelman tarjoten sitä Valtion historialliseen museoon. Muinaistieteellisen toimikunnan intendentin, Axel Olai Heikelin asiantuntijalausunnossa sanotaan, että koska kokoelma sisältää paljon uusia ja arvokkaita lisiä entisiin Kongo-kokoelmiimme ja hinta on hyvin kohtuullinen, kannatan puolestani sen ostamista. Antellin valtuuskunta osti 27. toukokuuta 1914 Aitamurron tarjoamista 136 esineestä 76 ja maksoi niistä 340 Smk. Loput esineet palautettiin Aitamurrolle Muhokselle. Missä nämä loput tavarat mahtanevat olla nyt?

Kokoelma on luetteloitu Suomen kansallismuseon ja Kulttuurien museon kokoelmiin numerolle VK4927:1-76. Se käsittää

40 myrkyllistä ja puukärkistä nuolenkärkeä, 20 rautakärkistä nuolenkärkeä, 9 keihäänkärkeä, yhden jousenkaaren, 15 rautaista sota- ja työasetta, tikarin tuppineen, rummun, viisi soitinta, piipun, kolme koria, puurasian, kimpun elefantin häntäjouhia, jouhista tehdyn rannerenkaan, 32 ruohomattoa, kaksi apinannahkaa vaatteita varten, boa- ja kanakäärmeen nahat sekä virtahevon nahasta tehdyn piiskan eri seuduilta Kongon ja Kasaijokien varsilta

5 6 7 8 9 10 11

  1. Muhos sl 1856-1878
  2. Oulun läänin hk 1880, s. 266, Ou86
  3. Muhos rk 1881-1890, s. 188
  4. Oulun läänin hk 1885, s. 273, Ou100
  5. Aitamurto Eero, sähköposti Sari Heimoselle 11.11.2013
  6. Antellin valtuuskunnan arkisto, Eduskunnan kirjasto
  7. Siirtolaisuusinstituutti
  8. Hausmann Aino, Talvea pakoon etelän kesään, WSOY, Porvoo 1951
  9. Kalliala Leila, Suomalainen Afrikan sydämessä, Viikkosanomat no 45, 12.22.1953
  10. Outi Korkalan sähköposti Sari Heimoselle 13.11.2013
  11. Suomen kansallismuseo, Kulttuurien museo
Kategoria(t): 15 Huovinen, 19 Mäkelä, 28 Kekkola, 5 Väärä Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta kohteessa Jaakko Aitamurto – Laitasaaresta Afrikkaan

  1. Solja sanoo:

    Olipas erikoinen tarina! Kiitos Sari – ja kiitokset myös Eero Aitamurrolle sekä Outi Korkalalle ja muille jotka ovat antaneet tietoja tähän artikkeliin. Olisipa mahtavaa jos selviäisi missä loput Kongo-kokoelman esineistä olisi!

  2. Sari sanoo:

    Terve Eero – Sinulle myös kiitokset, olet tietojasi antanut meille :)

  3. Eero Aitamurto sanoo:

    Kuulin tänään radiosta, 17.1.2014, palatessani Muhoksen Kylmälänkylästa tänne Uuteenkaupunkiin, että nämä Laitasaarisivut on noteerattu Suomen parhaiksi.
    Parhaat onnittelut teille kaikille jotka olette näitä sivuja ”ruokkineet” ja mahdollistaneet tämän, aevan mahottoman saavutuksen.
    Ja Solja Holapan panostukselle täysi kymppi jne ym.ym.
    Terv. Eero A

  4. Solja sanoo:

    Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen artikkeli tänään. Jaakko Aitamurto on mainittu ja on kaksi kuvaa hänen museolle myymistään kongolaisista heittoveitsistä – artikkeli avautuu vain Hesarin tilaajille https://dynamic.hs.fi/2019/etnografiset-arteet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *