Itämeri

Laine-laiva redillä Öhrnbergin rannassa

Meri!  Olit harmaa kuin äiti
hartaana huolehtivainen.
Totinen kuin usein äiti.
Väsähtänyt samoin kuin hän.
Ja tyyni olit, tyvenhellä.
Sellainen olit tänään. Itämeri.

Jo huomenissa vekottelet
sinisiinnoissa, nauruisin suin,
hymysilmin kuin tanssiva tyttö
suvikuun iloilloissa nähty.

Taas puohumaan yllyit.
Hartiakkaat humulaineesi huohottain
päin puskea voi mitä vain
villinä roiskuttain
riemuisna, voimistaan kerskuin.
Meren kiihtäjät, tuulien poikaset kirmaa.
Elän!  Riemuitsen, uppoan Itämeren hurmaan.

…Iltaruskosi kultia tuijotin taas.
Syvän rakkauden täyttymys kai…
Tosi onneen  –  niin mieleeni sai  –
voisi ruskoas vertailla saattaa.

Itämeri sininen.
Rantaan liekkuu aaltonen.
Pois savuaa laiva.
Jää rannalle raakun kuori.
Sen rinnalle minä.
Minun luokseni liekkuu kaipaus  –
Itämeren ääni sen toi
maininki kantoi  –
merentakaisen syntymämaan
hiljaisen, myöhäisen kutsun,
lauluista ihanimman.

– Salli Lund

Kategoria(t): 60 Ontero Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *