Huovisen poikaa puri käärme – ja muita kuulumisia

Heinäntekoa Laukassa Klikkaa kuvia isommiksi niin näet kuvatekstit – kuvissa muutamia tunnistamattomia ihmisiä.

Kiirut on aika nyt että eipä tahdo joutaa kynään kajota. Koska eivät ne, joilla olisi paremmin aikaa ja ovat kynään kykeneväisempia, näytä huolivan lukijain tiedon halujen tyydyttämisestä paikkakunnallamme, olen päättänyt joskus ottaa kynän kankiaan käteeni ja töhertää muutamia riviä O. I. lehden arvoisille palstoille.

Henkisistä pyrinnöistä on taasen menty askel eteenpäin kun lukutupa on perustettu Laitasaaren kylän kansakoululle viime kevännä ja toivossa ollaan että tänne saadaan vielä kansanopistokin. Kansakouluja on ennestään jo kunnassamme kolme, kiertokoulu ja sunnuntaikouluja joka kinkeripiirissä sekä lainakirjasto. Olen kuullut, jos en erehtyne, että neljättä kansakoulua ollaan puuhassa eikä se mahtane kauan viipyakään sitte kun tosituuma tulee. Kuntamme ukot ovatkin semmoisia että kun tuuma on tullut ja yhteinen hyvä on kysymyksessä, eivät paljon mieti vaan tuumasta toimeen ja silloin asia sujuu. Mitä tämmöiset laitokset paikkakunnallisessa sivistystyössä vaikuttavat, sen mahtanee jo lukija huomata ilman pitemmittä selityksittä.

Pömi, ruispellolla Kiire on maanmiehelläkin. Heinäntekoa on vielä usealla ja ruis näyttää olevan paikoin valmiiksi kypsynyt, josta onkin toivominen hyvää satoa. Heinänteko on käynyt hyvin, sade-ilmat eivät ole tehneet paljon haittaa sille, joka on arvannut pitää varansa heiniä kuivatessa. Heinät on saatu hyvinä kokoon eikä niitä tule niin niukastikaan kuin keväällä luultiin, sillä uutisviljelyksessä olevat ketoniityt ovat kasvaneet hyvästi eikä tietääkseni ole näillä seuduin heinämadotkaan sanottavia tuhoja tehneet vanhoilla ketoniityilläkään. Kaikki kasvullisuus virkistyi sateitten perästä, jotta maanmies voipi katsoa toivolla tulevaisuutta kohden.

Työmiesten palkat ovat tänäkin kesänä korkeat eikä ole tahtonut saada rahalla eikä hyvällä sanalla, sillä jätkäkin on herra kesällä. Lohipadon kentälle niitä jätkiä kokoupi aina sunnuntai-iltoina, sieltä niitä se saapi tilata viikoksi, joka ajoissa kerkiää, mutta joka on hidas hommissaan, se jääpi ilman, sillä tänä kesänä on ollutkin niukanpuoleisesti jätkiä mainitulla paikalla. 15 ja 16 markkaa talon ruassa viikolta on ollut taksana. Ovatpa muutamat rohjenneet sanoa, että kun annat 25 mk eli 20 mk, talon ruassa, niin lähden viikoksi niitylle. Eivät näy jätkät muistavan sitä että kesän perästä tulee vielä talvikin eikä ole monella säästynyt kesän tienestiä talven varaksi, niin sitte onkin toiset tuumat, on tekeminen työtä kahdestakymmenestä viidestä pennistä päivä.

Riihenpuinti 1928 Talolliset koittavat pitää parempaa ruokaa heinäntekoaikana työväelle kuin muulloin. Useassa talossa syödään neljä kertaa päivässä ja voitakin annetaan näet parikertaa päivässä, kahvia y.m. eikä ole ihme jos talolliset niin tekevätkin, saapihan tuo työväkikin noin kuusitoistatuntisena työpäivänä hikoilla ja tarkoin voimansa ponnistaa. Talvisaikana kun työ ei ole niin kovin raskasta, silloin jos ryyppää ”kurnaaliakin” palansa painehiksi, ei ole niin määrässä, mutta kesällä kovan työn aikana ei se ole varsin suotuisaa. Syönyttähän on hyvä käskeä vaan nälkäistä eivät hauku koiratkaan.

Kun talollinen Jaakko Huovisen poika Laitasaaren kylästä (Huovinen no 15) meni t.k. 3 p. niityltä marjoja noukkimaan, puri käärme häntä sormeen. Sormi alkoi heti ajettua ja viimein koko käsikin. Ajoissa kun saatiin lääkärinapua niin käsi alkoi parantua ja nyt on se aivan terve. Käärmeitä näkeee melkeen joka päivä niityllä, erinomattain Laninsosolla, missä on vanhat heinikot. Kun heinät on niitetty ja korjattu pois niin ei näy enään matojakaan.

Leppiniemen riippusilta ja matkailumaja Huvimatkailijoita on taas tänä kesänä käynyt Muhoksella Leppiniemessä. Niitä on ollut Oulusta ja Raahesta, jos lienee ollut ulkomaalaisiakin, jotka ovat käyneet ihailemassa Leppiniemen kalliorikkaita seutuja.

Lienevätkö nuo huvimatkailijat huomanneet sen petäjän, joka on kasvanut aivan Leppikallion reunamalla. Tämän kirjoittaja on poikasena, pahana paitaresuna kerran kiivennyt siihen petäjään tarkoin katsomaan noita Pyhäkosken kuohuja. Silloin ei ollut paljon älliä jos petäjä olisi juurinensa koskeen romahtanut.

Terveyden tila on kunnassamme hyvä, kuolevaisuus vähäinen, naima-into kohtalainen.

Lopuksi pyydän lukijoita huomauttaa etteivät pahastuisi jospa kyhäämäni ei ollutkaan niin sisältörikas kuin joku ehkä alussa toivoi, sillä hullu paremmin tekee kuin taitaa, sanoo sananlasku. 1

– P. W. (P. V.)

P.S. 1 Samassa lehdessä oli neuvo miten peltomadoista päästään – niillä tarkoitettiin ilmeisesti niittymatoja?

Hyvä keino matojen surmaamiseksi. Monissa paikoissa maatamme valitetaan matojen tekevän suuria tuhoja sekä niityillä että pelloilla. Monia keinoja on koetettu noiden tuhoa tekeväin elävien surmaamiseksi, vaan harvoin on onnistuttu siinä. Eräs lampuoti Pielavedeltä kertoi parikin kymmentä vuotta takaperin koetelleensa erästä keinoa, joka hyvin auttoi. Hän oli matojen surmaksi ohrapeltoonsa kylvänyt suuren joukon muurahaisia, jotka hävittivät madot. Sopii tätä keinoa muidenkin koettaa!

P.S. 2 Tietääkö kukaan missä on ollut Lohipadon kenttä?

Kategoria(t): 15 Huovinen Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *