Helia – sukulaisia ja naapureita

Julia Niskanen (o.s. Huovinen, s. 1914), Hilma ja Aappo Huovisen tytär, kertoi lapsuudestaan ja nuoruudestaan Helialla no 41. Muistelmat keräsi 1980-luvun lopulla tytär Ritva Marttila (o.s. Niskanen).

Salli ja Eino Louhelaisen häät Karppilassa (1927) Aappo Huovisella, Helian isännällä, oli useita veljiä ja yksi sisar.

Kalle-setä veisasi hautajaisissa ja mukana oli aina paljon lapsia. Kalle kävi kahdesti Amerikassa ja toi sieltä hienoja silkkipukuja. Vaikka oli iso ja lihava, aina oli komea. Kun Kalle veisasi seuroissa ja hautajaisissa, hänen päänsä oikein tutisi, niin tolkussaan hän oli veisaamisessa. Hautuumaalla Kalle Huovinen käveli usein ruumisarkun edellä ja johti laulua haudalle kuljettaessa. Kallen Huovinen -niminen tila on ollut suvun hallussa jo 180 vuotta (2013).

Heikki-setä oli kunnansihteeri ja totinen mies. Heikillä oli emäntä jota kutsuttiin Maikiksi. Heikin tilan nimi oli Huovila. Heillä oli poika Jalmari, joka oli hyvin tarmokas töissään, sekä tytär Elina – hänestä tuli Aarne Honkasen, suntion, emäntä.

Kustu-setä oli maanviljelijä. Hänen talonsa oli nimeltään Yliväärä. Hänellä oli pojat Toivo ja Veli, Lauri-poika oli kuollut pienenä.

Juho-setä oli kauppiaana Ruukissa – siksipä tiedot ja muistelut hänestä jäivät vaillinaisiksi.

Heikuran emäntä Liisa oli Aapon ainoa sisko – hänen puolisonsa oli Juho Kinnunen.

Waana vieraili usein suutari Hämälän (Juho Jaakko Mikonpoika Hämälä, s. 17.1.1869 Pienihuovinen no 32) talossa. Hän ja Hämälän Maria emäntä olivat hyviä ystävyksiä. Tutkivat yhdessä Raamattua. Maria luki ja Waana selitti.

Marian poika Väinö ammuttiin työväentalon pihalle. Väinön isoveli Kalle sai Hengeltä komennon lähteä pyörällä Utajärveltä. Kun hän tuli työväentalon kohdalle, oli veli juuri ammuttu. Lieneekö ollut mustasukkaisuus- vai poliittinen draama, sitä ei Julia kertoessaan enää muistanut. (Väinö puukotettiin mitättömän sanaharkan päätteeksi, Soljan huom.)

Marian tyttö Hanna oli sielukas ihminen. Hanna otti miehekseen Pauli Armas Pasasen Tyrnävältä ja heille syntyi Marjukka -niminen tyttö. Hannalla oli syntymästään asti lonkkavika, mikä aiheutti ontuvan kävelyn. Pauli Pasanen oli Tyrnävän ”peilipojan”, Armas Pasasen poika.

Suutari Hämälä teki kenkiä kyläläisille. Nahkat kenkiin saatiin talon omista teurasnahkoista. Ensin nahkat parkittiin. Hämälä kutsuttiin taloon leikkaamaan kengät (kengäkset) koko talon väelle. Se oli hyvin jännittävää. Pikkutyttönä Julia istui tuvan lattialla katsomassa leikkaamista ja oli tietenkin iloinen, kun sai itsekin uudet kengät.

Sanomalehti Kalevassa tai Oulun Kaiku-lehdessä oli nimimerkillä HP kirjoitus 1930 tai 1940-luvulla muistelukirjoitelma Laitasaaren uskovaisista. Siinä HP kirjoittaa Waanasta ja muista uskovista kauniisti. Tuosta kirjoituksesta on allekirjoittaneella kopio, mutta siinä ei ole ilmestymisaikaa. Julia muisteli, että kirjoittaja olisi ollut Hanna Pasanen, mutta varmuutta ei ole.

Kategoria(t): 13 Yliväärä, 15 Huovinen, 32 Pienihuovinen, 41 Heljä, 5 Väärä Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *