Heinäntekomuistoja – osa 3

Holapan heinäväkeä Kerta kiellon päälle, eli eiväthän ne heinäpoudat vielä alkaneetkaan kun ensimmäisen kirjoituksen aiheesta tänne lisäsin. Toisen tarinan löydät täältä (klikkaa linkkiä sanan kohdalta). On ollut todella eriskummallinen kesä, varmasti paljon haastetta maanviljelijöille.

Laitasaari-Seuran varapuheenjohtajalta sain viestin, jonka sisältö alla.

Heikki Vainiokangas kertoo

Mennäänpä nyt siihen entisajan heinäntekoon.

Sitä voisi kuvailla lyhyesti heinäntekijöillä, joita olivat niittäjät (miehet), hevoset, haravamiehet (naiset), rengit ja piiat – jos talo oli iso.

Takkavitat, myöhemmin heinäseipäät, niittokoneet – hevosvetoiset tietystikin, haravakoneet, heinänläjäyksessä käytettävät erilaiset lavitsat tai kärryt, häkkeineen tai ilman, piimäpäälärit, sahdintekoainekset, pänikät tai päälärit.

Vesi otettiin kirkkaasta purosta, jos sellainen oli, tai suo-ojastakin, jos ei muuta ollut. Kaukaisemmilla niittypalstoilla voitiin olla yötäkin viikkotolkulla.

Etenkin Etelä-Pohjanmaalta olen kuullut juttuja, jolloin yksinäisyyspuuskia saaneet nuoret miehet olivat lähteneet toiviomatkoille naapurien niityille, ”notta mihinälaatuusia heinätekijöitä granneilla on…” Silloin sattui, jos sattui, ”elämänmittaasia kohtaloita syntymähän.”

Huomasin minäkin Kosulankylän luonnonniityllä Ukin kanssa ollessani, että naapurien heinäntekijöihin kuului ikäiseni näköinen nätti tyttö. Mutta kun minäkin olin vain alle kymmenvuotias…

Ukki oli hyvin perillä tosi vanhanajan heinäntekomeiningistä, vaikka hänellä oli jo tietysti niittokone ja muut hevospelit. Hän halusi pitää noin 3,11 ha:n luonnonniittypalstan. Hän sanoi, että luonnonheinä on lehmille ja hevoselle terveellistä syötävää.

Nyt myöhemmin olen lukenut agronomien ym. kirjoituksista, että niin todella on. Olisin halunnut, että Ukki olisi ojittanut ko. pellon, koska luonnonniitty oli käsitykseni mukaan ”vanhanaikainen” säilytettävä. Olin kansakoulussa oppinut sellaista. Ukki oli kuitenkin isäntä ja hyvä niin.

Kirjoitan myöhemmin, jos haluat, millaista heinäntekoa minä opin Ukin kanssa ja hänen jälkeensä. Nyt loppuu aika.

Tästä on hyvä jatkaa, eli viimeistään ensi kesänä kirjoitamme heinäntekomuisteluja lisää! Niitä varmasti riittää meillä kaikilla.

Kategoria(t): 38 Inkala - Apaja Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Heinäntekomuistoja – osa 3

  1. Pippa sanoo:

    Soljapa sai odoteltua viestiä..
    Kyllähän se Heikki kynään tarttuu, kun aikaa saa.
    Minullekin mieluista heinäntekomuistelua odotan, onhan meillä Heikin kanssa yhteinen Ukki!
    Myös tuo naapurin Pirkko lupasi niittyjuttuja muistella, taisi olla ”seiväsmatkoilla” tänä kesänä, kun ei vielä ehtinyt. Seipään terotuksestahan sitä piti aloittaa (:

  2. Sari sanoo:

    Voin tämän jutun myötä tuntea sen tunteen, kun on heiniä polkenut ladossa päivän ja suolaa jaloillekin saanut ja illalla mennyt saunaan mummon kanssa :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *