Haapaojan elämää

Suomenkarjaa Koivikossa Kuvassa on Koivikon tilan suomenkarjan palkintolehmä. 1

Ylä-Konnusta lohkotun Haapaojan tilan omistivat Antti (s. 1893 Kuusamo, k. 1946) ja Katri Leskelä (Hilja Katariina, o.s. Kontu eli Jurvelin, s. 1895, k. 1987). Tilalla pidettiin karjaa, mutta myös tilan ulkopuolelta haettiin lisätuloja. Savottatyöt työllistivät talvisaikaan perheen miesväkeä. Silloin ei vielä ollut keinolannoitteita tai ne olivat kalliita – saven ajo turvemaille maan kasvukunnon parantamiseksi oli tärkeää. Tämäkin työ suoritettiin talvisaikana.

Karjanhoito oli naisten harteilla, vasta 60-luvulla miehet ottivat siihen osaa. Kotonani karjanhoidon parissa ahersi äiti, hän oli Koivikon karjanhoitokoulun käynyt ja osasi asiansa. Haettiinpa häntä eläinten poijitukseen ja sairauksien parantamiseen pitkin kylää. Hevosten hoito kuului miesten töihin.

Isäni lapsuuskoti oli Kuusamon Ala-Kitkalla. Hän oli suorittamassa armeijan palvelusta Torniossa, jossa myös äitini sattui silloin olemaan kansanopiston karjakkona. Siellä se rakkaus alkoi.

Rovasti Heikinheimo Pariskunta asusti ensin Kuusamossa kunnes muuttivat vuonna 1923 Muhokselle. Heille syntyi yhdeksän lasta, joista kolme kuoli nuorena. Isäni oli uskonnollinen mies, hän kuskasi perheensä kirkkoon talvella hevosella ja kesällä veneellä. Myös seuroja pidettiin kotonani ja Leskelän pirtti täyttyi kyläläisistä. Joskus isänikin toimi puhujana. Rovasti Heikinheimo vieraili seuroissa. Muistan, kun meitä poikosia oli eteisessä velmuilemassa, niin otti hän minua korvista kiinni ja kantoi seurapirttiin polvellensa istumaan.

Isä oli myös taitava käsistään, puhdetöinä syntyi hevosrekiä, saaveja, pärekoreja ym. Työt tehtiin pirtissä, jossa oli höyläpenkki. Pehmoiseen lastukasaan olin nukahtanut harva se ilta.

Vuonna 1946 isäni sairastui vakavasti ja kuoli. Tilan pitoa jatkettiin – äitini oli sinnikäs ja peräänantamaton ihminen ja elämä jatkui. Aikaa myöten väen määrä Haapaojalla väheni. Vanhin veli ja sisarukset kävivät koulut ja työpaikat löytyivät muualta. Vanhimmasta siskostani tuli emäntä Kekkolaan. Tilan pitoa jatkoi äitini ja me kaksi veljestä.

Muutamien vuosien jälkeen minullakin alkoi tehdä mieli kouluun, koska tilamme oli melko pieni vastaamaan uuden ajan haasteisiin. Oli parempi, että yksi veljeksistä jää tilanpitoa jatkamaan. Minä hakeuduin Koivikon maatalousoppilaitokseen, josta valmistuin maatalousteknikoksi kahden vuoden opiskelun jälkeen. Töitä oli tarjolla, mutta muutaman vuoden jälkeen olin jälleen Koivikossa tilaa hoitamassa ja nuoria ohjaamassa. Tämä pesti kesti eläkeikään asti, vuoteen 2001.

Kalevi Leskelä, Koivikon entinen pehtoori

  1. Kuvan lähde: Kalevi Leskelä
Kategoria(t): 28 Kekkola, 31 Kontu, 31 Kontu - Ylä-Kontu, 34 Kortila (pappila) Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta kohteessa Haapaojan elämää

  1. Pippa sanoo:

    Hyvää päivää Kalevi Leskelä!
    Mukava kertomus. 50-60 luvun tunnelmat herää mielessä lukijallakin.
    Tuo rovasti Heikinheimo olikin ymmärtäväinen mies. Kun olin 12-vuotiaana kauppa-apulaisena, Laitasaaren Keräsen kaupassa, sattui erikoinen juttu.
    Rovasti harppoi mustassa kaavussa kiireesti kauppaan. Samassa soi puhelin varaston puolella, pyysin veljeäni , 10 v, menemään ” palvelemaan”. Oletin , että jotain pientä rovasti kiireessä hakee. Palatessani Matti makasi tiskin alla piilossa. No, asioita olikin enemmän, punnitsin jauhoja, sokeria, leikkasin hiivaa ja mitähän muuta..
    Kun koko ajan oli olettamus, ettei hän enempää osta, lisäsin aina tavaran hinnan p ä ä s s ä ni.
    Lopussa sitten sanoin vain s u m m a n.
    Rovasti maksoi eikä kuittia kysellyt.
    Oikein kai se meni..

  2. Sari sanoo:

    Hei, minut on kastanut Heikinheimo, ite vaan en sitä muista :) Meillä on jossain sukualbumissa hänestä kasvokuva, oikein virallinen. Voi että minusta on todella mukavaa että ihmiset kirjoittavat näitä juttuja luettavaksi! Suuret kiitokset siis kaikille, jotka ovat innostuneet tänne kirjoittamaan! Pipalla taas mukava tarina tämä rovastin kaupassa asiointi :) Kalevi olet todella juttuaarre :) Tuo Koivikon lehemä on sitten aivan mahtava ! Mistä tänäpänä löytää tällasia?

  3. Solja sanoo:

    Samat sanat! Myös minä kiitän kaikkia jotka ovat lähettäneet juttuja, antaneet kuvia skannattavaksi, kertoneet talojensa/sukujensa historiasta, kommentoineet tekstejä. Olen iloisesti yllättynyt – monta kertaa :-D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *