Aihearkisto: 60 Ontero

Maria Laukka – Nuorisolle (18.9.1927)

Nuoriso näyttää yhä enemmän jäävän oman onnensa nojaan. Vanhempi väki ei tahdo heitä ymmärtää. Elämänsä varrella saavutettujen kokemustensa perusteella heillä on vakavammat käsitykset kuin kokemattomalla nuorisolla. Siitä ehkä johtuu, että he tahtoisivat saada nuorisonkin vakavaksi ja menevät vaatimuksissaan niin pitkälle, että tuomitsevat kaiken nuorison toiminnan ja vetäytyvät syrjään. Onpa paikkakuntia, joilla vanhat muodostavat suljetun piirin ja jos nuorisoa sattuu sinne eksymään, on heillä ankarat nuhdesaarnat valmiina, mutta ei mitään rakkaudella annettuja neuvon sanoja. Vanhat ovat saaneet sellaisen epäihanteellisen käsityksen, että ihmiselle riittää sellainen toiminta, mikä on välttämätöntä aineellisen toimeentulon hankkimiseksi. Kun tekee työnsä, syö ja lepää tarpeeksi, muuta ei muka … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero, yleistä | Avainsanoina | Jätä kommentti

Myöhäinen

Myöhäinen kanerva pohjoisen maan elokuun iltoina herää. Aukaisee kuutamoon katseltavaa, yölliseen hopeaan kiedottavaa kun ruusut ja lemmikit lepää. Sinikellot häipyivät vaieten. Saloilla kanerva helää. Saattaneet kuunnella vain hiljeten hymniä vienoa kanervien. Muistumat muistojaan kerää. Hyvänolon tunteita tajuusi saat, elämä kiehtoen kutsuu nyt taas: Salojen kanerva helää. – Salli Lund, 1970

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | Jätä kommentti

Puhe äitien päivänä 8.5.1927

Hyvät kuulijat! Tänään vietetään koko maassamme äitien päivää. Tämä päivä on omistettu äideille ja heidän suuriarvoiselle tehtävälleen. Me myöskin olemme järjestäneet vaatimattoman juhlan palauttaaksemme muistiin äidin tehtävän tärkeyttä ja herättääksemme sille enemmän ymmärtämystä ja tunnustusta kuin jokapäiväisessä elämässä on tapana. Ja kumminkin, jos kenenkään tehtävä on tärkeä, ja vastuunalainen, on se juuri äidin. Voikohan ihmiskieli lausua jotain toista sanaa, mikä sointuisi niin kauniilta ja olisi täynnä arvaamatonta rakkautta ja hellyyttä ja mikä sisältäisi niin monia muistoja, kuin juuri äidin nimi? Mahtaneeko olla niin kovaa sydäntä, niin syntien tahraamaa mieltä, mikä ei sulaisi äidin muiston ääressä?

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero, yleistä | Avainsanoina | 1 kommentti

Elämänkertani

Lauloi kauloi elämän laine vaahtoa viskoi, kaarnoja kietoi kalliorannalle roiskutellen. Tuulin tuiversi aalloilla uhkasi vihojen vihmoja viuhutellen. Jylisi, iski ja löi salamoita. Vastatuulessa kiskoen soudin huovaten, hinaten, kuitenkin voitin. Koivikkolehdonkin rannalle soitin tuohitorvella. Enpä moiti. Taakseni katsoen ylpeilen noista. Eteeni katsoen yhäti toistan: päivänhuilua kerran soitan. – Salli Lund, 1950

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | Jätä kommentti

On valon vuoro

Kaksi pimeyttä kurkotti kättä, aikainen iltapimeä, viipyvä aamuhämärä, harteillemme laskeutuen molemmat. Lumihiutaleitten laulu, jään muotoilemat pilarit, valkoliinapäiset poppelit tajullemme hymisevät kaamosajan viihdykettä torjuen pimeää tunkemasta sydänsyvyyksiimme asti. Mutta tuuli, se ahnehtija kademielinen, pyyhki poppelilta lumihuippulatvat. Harmaus hämärään jäi ikävöiden. Mutta aika, järkkymätön aina käskyn pimeydelle antoi: Peräydy! On valon vuoro! Käännyimme valoa kohti; onnitellen toisiamme uuden vuoden yönä. – Salli Lund, 1969 Hyvää Uutta Vuotta lukijoillemme!

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | 1 kommentti

Sana

Väliin päilyy aatossilta kirkkaana kuin järven pinta, asiaa ois mielin määrin sen kun tuosta kokoon käärit runonviehkuroille taitat uutisrieskan, tuumit, laitat  – taikka paksun limpun paistat. Sanaa on niin monenlaista lämmintäkin, malttavaista. Sana on kuin raitin väki yhden hyväks kaikki näki käypäseksi kaikin puolin rehellinen sana, suorin. Toinen sana  –  torninnaakka  – kirkuu  –  kuuluu kuuhun saakka. Tai on yksiöistä jäätä haperoa toinen puoli. Eihän tuosta kukaan huoli. Mutta joskus elontiellä työt kun luontuu, sanat meillä toisinaan tien viertä kaahaa taikka jälkeenjääden laahaa. Työllä maailma on luotu. Hyvät kädet kelle suotu töissään elävä on aina unholaan ei aika paina. Siitä … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | 3 kommenttia

Maria Laukka – Muistoja 60 vuoden takaa

Usea teistä on nähnyt nykyisin pidettävissä näytöskruunuhäissä viimeisenä kolikkakärryissä ajavan parin: piika ja renki. Tästä kunnon työkaartista kirjoitan muistini mukaan. Siihen aikaan tavallisesti piian rahapalkka oli 25 – 35 mk vuodessa, lisäksi 5 kyynärää liinaa, 2 naulaa villoja, kahdet kengät, huivi ja esiliina. Pestiraha oli noin 2 – 3 mk. Rengille oli parhaimmille noin 80 – 100 mk vuodessa. Varsinainen palvelus alkoi marraskuun ensimmäinen päivä ja kesti yhtäjaksoisesti vuoden. Sopimusta ei yleisesti rikottu puolin eikä toisin. Ylös oli noustava kello 4. Piiat navettaan ja rengit talliin. Kello 8 oli vaatimaton aamiainen: tuppipottuja ja ispinäsoosia. Päivällinen oli kello 2 aikaan ja … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Traktoristin laulu (1950)

Traktori kyntää kuin leikillään, sen viilloilla peipponen pyörähtää. Tuhansine sykkeine taas havahtaa työntäyteinen kevätpäivän kulta. Kyntäjän päivät on kalliita nyt, käsien ketteryyttä kiirehtinyt on yhteiset syksyiset lyhteet. Aamuiset viserrykset aukeilla soi. Kyntäjään kuntoa vireyttä toi tämä möyhitty muhoileva multa. Auraa se vuotti kuin armastaan Siementä kaihosi levotta maa  – mullan valtava mahti. Traktori kyntää kuin leikillään, sen viilloilla peipponen pyörähtää. – Salli Lund, 1950

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Äiti, älä lähde!

Lapseni kiintymys minuun, äitiinsä on järkkymätön. Hän ehähtää minut ovella: — Äiti, älä lähde! Tämä kuulostaa käskyltä, lailta. Koetapas olla noudattamatta, läpipäästä pienoisesta lukosta: — Äiti, älä lähde! Ja minä en selviytynyt. En voinut, vaikka huomasinkin ajan tulevan jolloin kotkan valtavankat siivet hän aistii seljässänsä kantavina, on kärsimätön, voimakas ja suuri. (Äiti väisty!) ja tuskin hyvästellä ehtii kanssani kun omaan elämäänsä poika syöksyy. Vierivät vuoteni, kymmenet vuodet, sadat on huoleni, vain minä en uskalla kuiskatakaan perääsi: —  Älä lähde, poikani! – Niina Altovskaja, suomennos Salli Lund

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | Jätä kommentti

Minun rannoillani

Olen metsälampi. Pintani on musta pohjamujuun asti jäätynyt. Lumi, jään sisar, vielä viipyy ja se on hyvä. Kuulen, elän. Enkä odottele enää mitään. Hyvä on näin. Sitä lintuakaan en enää odottaisi, joka ohikiitäen ennen kätkeytyneen metsälammen muisti. Se löysi toisen tien. Paremman, jota siivellinen suosii. Näin on hyvä! Kuun valo viivähtää. Tähti katsoo. Tuijotamme vastaan minä ja yksinäisyys. Olemme onnellisia hiljaisessa yössä pohjiamme myöten toisen minäni, yksinäisyyden kanssa. Me tiedämme, ja sukupolvemme tietää tarkoin mitä rauha rannoillamme merkitsee: on hiljaisuus niin pyhä ettei kuvata millä. Metsä jymyä vailla. Minun rannoillani – metsälammen – kättä miehet mielevinä toinen toisillensa ojentavat. Puhuvat. … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | Jätä kommentti