Kirjoittajan arkistot:Ritva Leinonen

Aku pakinoi – Odottamaton joululahja (1948)

Perheenisä ei yleensä odota joululahjoja. Hän pelkää sellaisia. Kylmin värein hän ajattelee, minkä iloisen (?) säväyksen hänen rakkaansa ovat tukipylväälleen keksineet – sekä vielä toisilleen. Enemmän kuin hillitysti hän suhtautuu ympäristönsä jouluiloon. Miksikäkö niin? Siksipä niin, että hyvin pian perheenisä saa pelottavan tukon laskuja, jotka nekin voivat joutua – juuri joululahjaksi. Niiden mukana on tavallisesti lasku hänenkin lahjastaan, jonka perhe on hänelle hankkinut kaikessa alttiudessaan. Joululahjan saajan ei sovi kuitenkaan olla tyytymätön. Se olisi kiittämätöntä. Täytyy vain olla iloinen, että on tullut oltua sikäli kiltti, että pukkisetä on muistanut…

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Iso Viinikka (1928)

Eräänä talvipäivänä 1808 saapui Viinikan pihalle Muhoksella kaksi kuomurekeä, jotka pysähdytettiin asuinrakennuksen kuistin eteen. Ensimmäisestä reestä nousi puuskuttaen vanha herra ja hänen jälkeensä hyppäsi pihalle kaksi nuorta miestä. Karskilla äänellä käski vanha herra viedä hevosen rekineen tallin eteen, antaa hoitoa hevoselle sekä toimittaa rekivaatteet suojaan. Sitten ajettiin toinen kuomureki edellisen paikalle ja vanha herra seuralaisineen auttoi reestä monien vällyjen ja peittojen alta vanhemmanpuoleisen naisen ja kaksi nuorta tyttöä, ja viimeksi vedettiin sieltä näköjään toisella kymmenellä oleva poika. Ajajalle antoi vanha herra saman käskyn kuin ensimmäisellekin ajajalle. — Siihen jäi koko perhe katselemaan ympärilleen uuden kodin ympäristöä. — Vanha herra oli … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 8 Viinikka | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Eno Matin 60 v. päivän kronikka

Kymmenpäisen sisarusparven keskelle syntyi kerran poika, nimeksi pantiin Matti. Siinähän sitä jo oli ihmettä kerrakseen. Isän ja äidin toivo täyttyi. Onhan vanhuuden päiväin turva tullut. Oli onnea ja iloa, olisi kait lippu tankoonkin nostettu jos olisi sen ajan malli niin ollut. Sitten tuli kysymys. Miten tämä taivaan lahja nyt osattaisiin hoitaa, että se eläisi ja terveenä pysyisi. Olihan kysymys ainoasta pojasta. Joku vanhempi, kokenut ihminen huomautti, että sitä on lullattava kätkyessä tasaisesti kädellään, että se nukkuu hyvin ja ruokaa antaa milloin se vaan äännähtää, kyllä se elää. Huomattiin että onhan meillä Maija-tyttönen, kahdeksannella oleva pullukka. Siitähän se oiva lapsenlikka tulee. … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | Jätä kommentti

Velvoitus (1920)

Tääl’ vainiot valtavat lainehtii, Taas tähkää kultaista kantaa. Ne muistoja varhaisvaiheisiin taruaikojen taakse antaa, kun kirveet iski ja nuijat löi, oli elämästä taistelu päivin ja öin kans’ karhun ja syksyn hallan. Tämä lakeus kuullut kummia on, kaikk’ tuntenut lastensa parvet; kuin karskisti uhmasi kohtalon ain korjaten kuoleman arvet, söi pettua, käytteli keihästään, verin pirskotti Pohjolan hangen ja jään vuoks’ vapauden, lastensa onnen. Kuohu koskien kauhuista kertoa voi, kun Ruotsin ja Ryssän rauta tääl’ välkkyi verinen, hurmetta joi – oli luotuna heimomme hauta -. Idän kotka ja lännen viikinki näin vuoroin saalista samoili; vain rauniot jättivät tänne. Nää muistoja aikain menneitten … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Aku pakinoi – Kamppailun jälkeen (1941)

Nimittäin marssi… Että se voitettiin, siitä voimme hiljaisesti iloita – äänekäs kerskuminen ei ketään kaunista. Sisäinen voitto kuitenkin on suurempi kuin ulkonainen. Tästä akkunani ohitse kulkee varsin vilkas kulkureitti, jossa ennen sotaa mennä pölisti jopa satoja autoja päivittäin lennättäen pölyä silmillemme ja keuhkoihimme. Ne ovat nyt siellä, jonne ne monesti tulin toivottaneeksi. Anteeksi, autonomistajat, mutta ken asuu parin metrin päässä valtamaantiestä, saattaa ajatella niinkin epäystävällisesti.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Aku pakinoi – Siasta ja kahvista (1941)

Siasta ja kahvista ei tavallisesti puhuta saman otsikon alla, mutta kyllä vuohesta ja kahvista, sillä vuohen väitetään olevan se otus, joka ensinnä on tuota mainehikasta herkkua – ei juuri latkinut, vaan muuten makustellut. Kahvi oli kukoistanut villissä vapaudessaan Abessinian vuoristossa, ilman, että kukaan tiesi sen ihmeellisistä ominaisuuksista mitään, kunnes eräs luostarin abotti huomasi vuohien jyrsivän sen papuja ja tulevan siitä ilmeisesti hyvälle tuulelle, niin että ne ihan hyppivät ja tanssivat. Ahaa, ajatteli abotti, annetaanpa munkkienkin maistaa, mitä se heihin vaikuttaa? Sen kun vain torkkuvat, kun pitäisi valvoa ja taistella kiusaajaa vastaan. Ja sitä annettiin, ja vaikutus oli ihmeellinen. Munkit tosin … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina | Jätä kommentti

Aku pakinoi – Käsiala (1941)

Allekirjoittanut nähtävästi lukeutuu myöskin niihin ”huolestuneisiin kansalaisiin”, jotka tyrkyttävät ”paitaansa joka pyykkiin”, mutta niistä huolista pääsee sillä, että tuo ne julki, ja sitten taas tulee niin tyytyväiseksi ja huolettomaksi. Joo – se Kalevan käsialakilpailu – kyllä se on huomattu. Ei vaan pelkästä vaatimattomuudesta ole tullut osallistuttua siihen. Mutta eipä kilpailu liene siitä paljon kärsinyt, vaikka palkintotuomarit kylläkin ovat kärsineet siitä ilmeisesti. Sillä eräänlainen ilo on toisinaan virkistävää. Käsialanäytteistä allekirjoittanut ei halua sanoa muuta kuin että sekalaistahan se on seurakunta. Yleensä selvää työtä, niin kuin on luonnollista, kun parastaan koetetaan ja muutamia kauniitakin tuotteita – jopa sielukkaitakin, jos sekin jotain merkitsee. … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Kevätmieli

Kuuleassa kevätkuussa keltarinta puiston puussa ensilaulun visertää, aurinkoa ylistää. Linnuilla on hyvä mieli: talvi julma taakse kierii. Maaliskuista ”ti-ti-tyytä” kuunnella lie monta syytä. Koulutyttö juostessaan puiston poikki mennessään kuulee äänen keväisimmän, keksii linnun keltarinnan. Naisten juhlapäivää muistaa: aamupäivin suksi luistaa, oksakimpun, hiihtäen, noutaa pajukissojen äidille, se ”kevät-hei” – talviturjun tuulet vei! Opettaja kukan saa. Aurinkoa mummolaan. Keväthelkyt tiaisilta jospa kiinni saisi niiltä – mummolleni lahjoittaisin, ikkunasta kurkottaisin. – Salli Lund (Virta vierii, 1971)

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Aku pakinoi – Suvaitsevaisuutta (1941)

Nyt, kun ollaan suurissa asioissa yksimielisiä, täytyykö välttämättä riidellä pikku jutuissa? Ei, rakkaat lähimmäiset, me voimme olla yksimielisiä myöskin pienissä asioissa. Tai ainakin olla olevinamme. Rähinä ja murina kuuluvat alempaan eläinkuntaan. Ne eivät kaunista ihmistä. Ihminen on tarkoitettu ns. korkeammaksi olennoksi. Paljonhan sitä sattuu sellaistakin, mikä meitä ei miellytä, mutta onko pakko antaa se heti ilmi. Sielutiede toteaa ihmisessä ilmenevän mm. erinäisiä tunteita, kuten sympatia ja antipatia eli suomeksi sanottuna: myötämielisyys ja vastenmielisyys. Sanotaan, että esim. jotkin kasvot meitä heti miellyttävät, toiset tuntuvat vastenmielisiltä; mutta ei silti ole kaunista mennä sanomaan sille vastenmieliselle kaverille: anteeksi, lähimmäinen, mutta te olette aika … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina | Jätä kommentti

Isien perintö (4.11.1917)

Ken eloon loihti Suomen korvet, ja kamppaili kanssa karhujen, hallan? Ken hurmetta vuosi, kun sotatorvet soi, vihamiehen, mi murhaten kulki ja ikeeksi laski verisen vallan? Talonpoika se oli, joka raatoi; hän rämeistä perkasi pellot ja söi väliin pettua, viljan halla kun kaatoi. Nälissään taisteli miekoin ja nuijin, edestä vapauden henkensä möi. Hänen on tämä maa – sen metsät ja pellot, ei suvun vierahan käskijäherran. Jo sortajan soikoon kuolinkellot! Ken orjana ois omalla maalla, joka ostettu verellä on kerran? Siis suoraksi selkä, talonpoika Suomen, älä nöyränä piiskurin ruoskaa nuole! Toki aukee uusi usvissa huomen, mikä onnesi auringon maille tuo; et ikeen … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , | Jätä kommentti