Kirjoittajan arkistot:Ritva Leinonen

Myrskyä päin – runo Merikoskesta

Öistä lauluas, kuohujes säveltä unhoita en, Merikoski! Tarujas, kuunteli soitin mieleni yhäti uusia: kuohuja, pauhua, värejä, sointuja vireitä tunnelmiin sain kuohulaulussa kosken. Niitä lennätti puhaltava tuuli hulmuvin harjoin mereltä ryntäävä, Pohjan lahdelta. Mutta mieleni vihurituuli vain elämää ja vapautta vaati se kaikelle kahlehditulle… Itkua ihmisen kuunteli hiljeten. Rynnätä tahtoi myrskyä päin! Ja laulaa se tahtoi niin kuin kahleille ärjyvä, vapautta huutava ryöppyävä Merikoski kevätyönä pauhaa. – Salli Lund (Virta vierii, 1971)

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Naisten päivä

Naisten päivä. Keväimen kättely. Auringon tervehdys. Valoa, sineä, säteilyä. Oli pitkä ja harmaa talvi. Sinä hymyilet. Silmäsi syttyvät kun on Sinun päiväsi. Naisten päivä. Onnitteluja. Iloa! Se on hyvä. Ilo ja onni ovat elämää. Osa päiviämme. Mutta etkö juuri vain muistellut, kaivannut… Sekin on hyvä. Kaipaus on elämää ja muistaminen. Tärkeää varsinkin erikoisina päivinä. –   Auringon laskua viimesuvista vesillä liikkuessasi tai säveltäkö mielesi pohjimmaista tapailit… Ehkäpä kangasteli pari riviä runoa kauan luetusta esseestä… Miten se kuuluikaan: Käsiä, suonikkaita, työssä rustottuneita naisten käsiä yli meren meurujen ja vuorten harjanteiden ojentuvat Sinua kohti tuskien takaa, veren ja kyynelten läpi. Mustia, valkoisia, keltaisia … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | Jätä kommentti

Aku pakinoi – Toivomuksia (1949)

Kaiken syönnin ja mässäämisen jälkeen tuntuu ruumiissa olevan suuri raukeus ynnä väsymys. Tuntuu aivan mahdottomalta ajatuskin, että tämän joululoman jälkeen pitäisi taas ruveta töihin: vaikkapa vain heiluttamaan pelkkiä leukoja. Kyllä se vain on urakka sekin, rakas lukija, vaikka sitä kutsutaan henkiseksi työksi (ja kaikkea muuta kuin henkevää, kun on yli kolmekymmentä vuotta soitellut samoja levyjä), jota jotkut eivät lue työksi laisinkaan. Aika on parantanut. Aikako? Tyhjä sana, pelkkä mielikuva, jolla ei ole mitään muuta oleellista kuin se, että sitä voidaan mitata. Eikä se siis parane eikä huonone. Olot ja eläminen sitä tekevät. En kuitenkaan ehdota, että ”kielinerot” taas keksivät jonkin … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Karjalaisäidin kehtolaulu

Uinu humussa hongiston lienny lipleessä haaviston. Ilta aaltoja uuvuttaa uni ulkona uurastaa: Soutaa sorsia salmien kokoo poikia sotkien. Kaislat kahunsa hiljentää lumme valkea väsähtää. Tuuli poikansa nuorimman lännen leppeän herkimmän kutsui yölliseen uinailuun luonnon valtavan kuunteluun. Nuku valohon keväimen uinu lempehen sydänten. Nuottarannalta taattos saa armas laulaen odottaa. – Salli Lund, teoksesta Runon tupa, 1947-1948

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | Jätä kommentti

Aku pakinoi – Yltäkyllyyden maa (1949)

Kun ihminen on elänyt kokonaisen vuosikymmenen heilimöivin helmuksin sekä puhkinaisin kyynärpäin ynnä tuntenut untensa haavemaillekin paperilakanain aavemaisen kahinan, niin vaikuttaa hyvin puetun ja pyntätyn ihmisen näkeminen suorastaan sadunomaiselta. Sellaisten satujen keijun, tai minkä lie prinsessan, satuin kohtaamaan. Se oli saapunut kultaisesta lännestä, hamasta kaukaisesta Kaliforniasta saakka. Ja hieno se oli alimmista untuvista jäykempiin peitinsiipiin asti. Silkkiä, hienointa silkkiä kaikki! Aina niistä nimettömistä alkaen. (Niin – kyllä minä nekin satuin näkemään.) Eivätkä ne varusteet kaikki yllä olleet. Ylen olivat moninkertaiset hepenet sillä naisella, niin että ihan pyörrytti – tällaista vanhaa körilästä.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Aku pakinoi – Jalorotuinen vasikka (1926)

Niitä on vasikoitakin eri rotuisia, niin kuin ihmisiäkin ja muuta luomakuntaa, mikä mitäkin. Joo, se on nyt henkinen työväestö enimmäkseen lomalla. Älypattereista on ruuvattu varakappaleet ”poikkee”, eikä ole siis niin nuukaa, mitä lörisee tai löriseekö mitään; mutta eihän sitä aina saata olla lörisemättäkään.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Aku pakinoi – Päästäkää meidät siitä pahasta! (1948)

Tuskin tarvinnee sanoa, mikä se on, sillä riitaa rakastava Suomen kansa kaikessa sisukkaassa sapekkuudessaankin lienee kutakuinkin yksimielinen siitä, että kaikenkaltainen säännöstely on vihdoinkin lopetettava. Olkoonkin, että se pahimpina pulan päivinä on ollut välttämätön, ei se ole kaikissa suhteissa auttanut yhtään mitään. Kansanhuollon ”taikalaput” ovat lukemattomissa tapauksissa saaneet jäädä leikkaamatta, kun niitä ei ole ”noteerattu”. Esim. ne lihakortit ainakin maaseudulla olivat pelkkää koreutta. Niillä ei saanut koskaan mitään. Ja lihaa kuitenkin syötiin, niin kuin sitä syödään nytkin. ”Pimeät possut”, pässit sekä muut naudat opetettiin olemaan hiljaa aikansa ja sitten ”pantiin penkkiin” vähin kiljumisin sekä pistettiin poskeen niinikään hissunkissun. Tuliko siitä kenenkään … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina | Jätä kommentti

Aku pakinoi – Tietysti taas tupakkamiestä tukistetaan (1947)

Tässä tasavallassa on pahimmaksi pahantekijäksi havaittu tupakkamies ja –nainen, joita sakotetaan armottomasti aivan kuin he olisivat savullaan saaneet aikaan koko tämän taivaankappaleen korjaamattoman kaaoksen, ja kuitenkin he ovat niitä kaikkein kunniallisimpia kansalaisia. Ainakin heidän savunsa varassa on suurelta osalta jo vuosikaudet tämä kolhoosi seisonut nurkillaan.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina | Jätä kommentti

Testamentti

Tule tyttöni majaani. Aukaise sinervä uksi; Saaos salvoni sisälle runopirtin perimmälle pitkän mietepenkin päähän unen uunien kupeelle. Ota vuosia mukaasi! Päivät hellät ja hämärät, kuut ja viikot kainaloosi. Saatan istumasijoilles. Katso sillä silmälläsi joll on ennenkin eläjät meitä ennen matkannehet laulun miehet, runon naiset nähnehet näkyä monta elämästä uudemmasta muuttuvasta, nousevasta. Päivän lauluja hyviä kuntoa Kalevan kansan helkyttivät heinäkengät. Niinpähän sinäkin laula. Kerro maasi kauneutta soita ihmisen iloja, murehia mennehiä muista hellästi hyräillen. Katso pilvien perille, siksi siell on sinisillat aatosuoman vartijat etteivät matelis maassa turhuuksissa tuppuroisi. Minkä laulat – ne tosia – hyvän mielen helke yllä kevään kelloja heläytä, … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | Jätä kommentti

Aku pakinoi – Pienten puolesta (1948)

Ei tämä ole nyt politiikkaa. Täytyy olla varovainen. En uskalla järkyttää maailmanrauhaa puhumalla esim. pienten kansojen puolesta. Sotakiihkoilu on nyt kertakaikkiaan kielletty, enkä minä yleensä riko sellaisia: en halua enkä uskalla. Mutta pienten lintujen puolesta minä rohkenen puhua. Se ei ole politiikkaa. Ei ainakaan toistaiseksi; vaikka kyllähän jotkut etelän kansat syövät pikkulintuja, niin että: jokohan tämä kuitenkin olisi politiikkaa?

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , | Jätä kommentti