Aku pakinoi – Uudet suunnat rakastumisessakin (1925)

Kaleva-lehti

Täällä Gasellin lempi niin hento ja arka.
Kyllikin sydänkin puhtoinen myös tarttuvi paulahan.
Elämän lanka ja Pihlajanterttukin nuhteeton – – –

Kyl. L. 1.8. -25

Rakastuminen on sangen vanha ilmiö. Ensiksikin Aatami rakastui Eevaan – heti kun näki tämän kuuluisan kaunottaren. ”Tämä on minun lihaani ja luutani”, sanoi hän hyvinkin asiallisesti ja kun Eevalla ei ollut valikoimisen varaa, niin hän varsin mielellään oli Aatamin lihaa ja luuta.

Sitten on tauti periytynyt sukupolvesta toiseen, hamaan meidän päiviimme asti. Ja ihmislapsi, ken hän lieneekin; ylhäinen tai alhainen, ruma tai kaunis joutuu kerran – pahimmassa ja useammassa tapauksessa montakin kertaa – kokemaan tuon ihmeellisen kuumeen, suonissaan, tämän ns. rakkauden tulen, joka sammuu niin kuin muukin tuli ja metsäpalo, vain hyvin hoidetulla vastatulella.

Ah, me emme tahdo viisastella penkomalla tämän pyhän asian olemusta, me vain puhumme sen ilmenemisestä entisenä ja nykyisenä aikana tämän Suomen kansan keskuudessa.

Vanhoina ja yksinkertaisina aikoina se kävi näin:

Kun nuori mies oli kaikessa hiljaisuudessa mieltynyt nuoreen tyttöön, alkoi hän tahtomattaan kierrellä ja kaarrella tätä sekä sopivissa että sopimattomissa tilanteissa, ja koetti lähettää tytölle sangen paljonpuhuvia katseita. Ja jos tyttöönkin tarttui tauti, niin ei hänkään pahasti pakoillut, katse vain painui alas, mutta huulien ilme ja poskien puna puhuivat selvää myöntymistä. Päinvastaisessa tapauksessa sai nuori mies nuorelta naiselta sellaisen vihaisen silmänmuljauksen, niin ettei nuoren miehen tarvinnut olla ollenkaan epätietoinen tilanteesta.

Kehitys on mutkistanut koko lailla tätäkin asiaa, mutta asiallisesti se on pysynyt entisellään – taktiikka on vähän vaikeampi, niin kuin kaikilla muillakin elämänaloilla.

Uusin ”rakkauskoulu” sitä vastoin on aivan suora ja vilpitön, sekä yksinkertainen.

Nuori mies tai tyttö rakastuu jo ennen kuin edes tietää, keneenkä on rakastunut, ihan itsekseen kaikessa hiljaisuudessa. Sydän tykyttää niin kuin vietävä eikä asetu ennen kuin löytyy nk. vastarakkautta, toisin sanoen: tarttuu paulahan niin kuin tämän Kyllikin ”sydänkin puhtoinen” on valmis tekemään. Ja tämä ”Gasellinkin lempi niin hento ja arka” on rohjennut uhmata koko kylmän maailman pilkkaa päästäkseen oikeuksiinsa, puhumattakaan ”Elämänlangasta” ja ”Pihlajantertusta”, jotka eivät halua kerskua muusta kuin nuhteettomuudesta, joka sekään ei ole vähäksi arvioitava tänä virallisuuden ja vilpin aikakautena.

”Tulipunaisesta kukasta” olemme lukeneet, että tällaiset Gasellit joutuvat helposti susien saaliiksi, jos ne liian villeinä laukkaavat yleisillä ja yhteisillä laitumilla keskuudessamme piilevien Don Juan’ien kanssa, niin että me paremminkin suosittelemme seuraavanlaista tunteenilmausta:

”Miljonäärit ja satojen tuhansien omistajat, löytyykö teidän joukossanne niin jaloluontoista, jotka voisi lahjoittaa köyhälle kodittomalle tytölle jonkun tuhannen, oman kodin perustamista varten – – -”

Hm – mikäpäs asia se olisi lahjoittaa tyttöraukalle muutama tuhat sellaiseen peräti inhimilliseen ja kauniiseen tarkoitukseen; mutta harvinaisia ne taitavat olla tällaiset lahjoitukset, ja mikäli me käsitämme miljonäärien ja satojentuhansien omistajien luonteenlaatua, niin kyllähän ne lahjoittavat mieluimmin vaikka itsensä ja koko kohtalonsa ennen kuin raskivat päästää käsistään muutaman tuhannen markan seteliä. Ah, ne pitävät sangen paljon tuhannen markan seteleistä, miljonäärit. Sen sijaan on useammin kuin kerran tapahtunut, että köyhä tyttö on heiltä saanut valmiin kodin kaikkine nykyajan mukavuuksineen ja vielä miljoonat siihen tykö, niin että entisen köyhän tytön entinen lemmittykin on voinut lainata sen kodin lämpöä ja vieraanvaraisuutta.

Niin – me olemme itse kovin kokematon näissä asioissa. Mutta tuntuu kuitenkin, että yllämainittu köyhä tyttö osaa katsoa elämää sen oikeassa valossa antamatta liiaksi sananvaltaa sydämentykytyksille ja muille tilapäisille ruumiin- ja sielunvioille, jotka kyllä asettuvat aikanaan. Mutta köyhyys ei ole mikään kaivattu seuralainen nuoren tytön alkavalla vaelluksella.

Seuraava ilmoitus on saanut meidät ymmälle. Se on uudenaikaisenakin vähän sanoisimmeko, liian uudenaikaista.

”Kolme nuorta miestä haluaa päästä kirjeenvaihtoon kesäiltojen huviksi kaikkien elävien ja kuolleitten leskien, sekä myös nuorten tyttöjen kanssa – – -”

Meillä nousee tukka pystyyn, ja kylmät väreet lainehtivat selkäpiissä.

Kamalia nuoria miehiä! Kaikkien kanssa! Sekä elävien että kuolleitten kanssa! Meidän täytyy lähteä etsimään kylmää vettä. 1

Terve!

Aku

Puhtaaksikirjoitus G. A. Ala-Kojolan pojantytär R. Leinonen

  1. Kaleva 1.9.1925
Kategoria(t): yleistä Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *