Aku pakinoi – Muotihulluus (1923)

Meillä on toisinaan vastustamaton halu pistää nokkamme ampiaispesään. Ja taas sitä kutkuttaa. Mutta meillä on tällä kertaa väkevä turva. Hra Pius XI, joka toimittaa virkaa Roomassa. Hän – enempää kuin allekirj. – ei väheksy naissuvun merkitystä ihmis- ja kristikunnassa, mutta hän on alkanut toivoa, että säädyllisyys ja sovinnaisuuskin vähitellen edes muotihulluuden hatarien kuitujen välistä alkaisi pilkistää esiin ja saisi aikaan inhimillisempiä vivahduksia tuossa vanhassa ”viikunanlehtipolitiikassa”, joksi naisten pukukysymystä nimittäisimme – muistuttaaksemme sen esihistoriasta.

Kajoamatta syvemmin tuohon esihistorialliseen emäskandaaliin, josta naisten samoin kuin miestenkin pukukysymys juurtaa alkunsa toteamme, että miessuku on niskuroimatta tyytynyt kohtaloonsa ja peittänyt alastomuutensa, mutta mitä naisiin tulee, niin – hm – heille se on ollut paljon vaikeampaa.

Naissuku on kiertänyt ja kaartanut sitä kuin kissa kuumaa puuroa. Olkoon muoti vaihtunut vaikka kymmenen kertaa päivässä, niin aina kuitenkin on täytynyt jokin kohta vaatettaa tuolla esihistoriallisella a’ la Eden. Rakkaat naiset, emme ollenkaan ole koskaan arvailleet motiivejanne, toteamme vain nytkin asian jyrkän puolueettomasti.

Niin – nyt on hra Pius XI sanonut painavan sanansa. Jokainen oikeauskoinen katolinen nainen päästäkseen kirkolliseen armopöytään, täytyy olla täydellisesti vaatetettu. Hartiat, selkä, kädet ovat alistettavat samaan asemaan kuin muutkin ruumiinosat mitä vaatetukseen tulee. Lisäksi on hän käskenyt saarnata ankaraa ristiretkeä kaikkea naisellista alastomuutta vastaan.
Aika poika!

Siis kaksinkertainen keruubivartio katolisen paratiisin portille. Itse puolestamme veisaamme viisi asian koko t ä s t ä   p u o l e s t a. Meillä on kyllä varaa kääntää sivuun silmiämme milloin emme jaksa olla punastumatta synnynnäisen kainoutemme vuoksi, mutta meillä on hampaan kolossa jotain muuta tältä alalta. Naisten nykyiset leningit! Niiden edestä sietäisimme melkoisen annoksen paljasta nahkaa. Ne ovat kauheita!

Suloiset naisemme on työnnetty kamaliin kirnuihin, tynnyreihin ja saaveihin, joissa on hirveät pitkittäiset rannut ja yksi ainoa vanne jossain alalaidassa. Ellei se ole hulluuden huippu, niin lyömme vetoa, ettei hulluudella mitään huippua olekaan. Ellei se vain olekin jonkinlainen moraalinen pohja uudelle alastomuushumpuukille, sillä ei kai kukaan nainen kehdanne väittää, että ne ovat sieviä.

Vaikka eihän nykyinen yleismaailmallinen tilanne ansaitsisi muuta kuin ”säkissä ja tuhkassa” kylpemistä. Ja jospa se sitä onkin. Täytyyhän se säkkikin olla muodinmukainen ja Pariisissa kaavailtu. Terve nyt vain, rakkaat naiset! Älkää pahastuko.

Aku 1

Puhtaaksikirjoitus: G. A. Ala-Kojolan pojantytär.

Kuvat on linkitetty Finnan sivustolta – 1920-luvun naisen puku 1 ja puku 2

  1. Kaleva 15.9.1923
Kategoria(t): yleistä Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *