Aku pakinoi – Margariinista – vaihteen vuoksi (1925)

Margariinimainos samassa Kaleva-lehdessä

Koska tässä lehdessä usein näkyy ilmoituksia margariinista, niin on oikeus ja kohtuus, että mekin verotamme  tämän lehden n.s. margariinirahastoa, antamalla vastineeksi muutaman desimetrin margariinipakinaa – yhtä rasvapitoista kuin voi, sama väri ja samat vitamiinit.

Vaikka margariinipakinoita ne ovat meidän muutkin juttumme olleet – emme ole voita syöneet moneen vuoteen. Ei kai lukija ole niin ennakkoluuloinen, että alkaa nyt, halveksia pilttujamme, jos lukija on nimittäin enempi voin kannalla. Ole kuitenkin laupias, oi lukija, ja älä kiellä meiltä margariinia!

Me olimme tuonnoin margariinin ostossa, ja me tajusimme sillä matkalla miten n.s. ennakkoluulot vielä hallitsevat tätäkin valistunutta kansaa. Siellä kaupassa oli isäntä, joka osti neljä kiloa meijerivoita, koska hän aikoi pitää häät pojallensa. Kaupanhoitaja kehotti ostamaan margariinia. Mutta se isäntä kalpeni oikein hämmästyksestä ja alkoi sadatella margariinia. Hän sanoi, että se on pahempaa kuin pirtu. Pään se panee vielä ”sevon” niiltä jotka sitä syövät.

Kaupanhoitaja viittasi meihin ja vakuutti, että mekin syömme margariinia. Se isäntä käveli pari askelta pois meistä ja alkoi kauhistuneena tuijottaa meihin. Sitten se sanoi, ettei usko sellaista puhetta. Me sanoimme, että se on totta ja ettemme millään muotoa saata syödä enää voita. Isäntä haki suotta hymynvärettä meidän synkästä naamastamme.

Kuitenkin hän rohkeni luulla väitettä leikiksi. Mutta kaupanhoitaja alkoi pitää esitelmää siitä, että yleensä herrasväki syö vain margariinia. Isäntä ei siitä viisastunut; onhan herrasväki muutenkin jotain epäiltävää ainesta tavallisen yksinkertaisen isäntämiehen mielestä.

Meillä olisi ollut paljon tehokkaampi opetuskeino;  mutta isäntä näytti niin ohuelta, ja meidän margariinilla ruokitut käsivartemme olisivat tulleet häväistyksi. Ja niin jäi isäntä siihen lapselliseen luuloon, että margariini on vaarallista ainetta – pahempaa kuin pirtu – vaikka ei ollut edes koskaan sitä maistanut, nimittäin margariinia.

Sellainen se on tämä kansa. Sille perustetaan kouluja ja tyrkytetään yleis- ja yksityissivistystä; se on suotta kaikki! Se ei uhallakaan usko, mitä sille opetetaan. Esim. koulussa opettaja koettaa parhaansa mukaan opettaa, että maa on pallo ja kiertää aurinkoa. Oppilas menee kotiin ja alkaa innostuneena selittää oppimaansa maailmankaikkeutta  – –

–    Höpsis!  sanoo isäukko  –  sitäkö hullutusta siellä taas – – –

Oppilas ei ajattele enää koskaan tuota asiaa;  mutta kun hänen poikansa taas kerran tulee koulusta ja alkaa saman jutun, niin:

–  Höpsis!  sitäkö hulluutta siellä  – – –

Yhdeksän kymmenes osaa kaikesta isketään suotta tämän kansan päähän. Se voidaan aivan hyvin jättää pois. Ja mitä opetetaan, niin ainoastaan käytännöllisesti. Esim. jos tätä kansaa halutaan opettaa syömään margariinia, niin on suotta selittää margariinin ominaisuuksia ja aineksia ja tekotapoja. Ei se usko. Sen nenän eteen pitää panna margariinia ja sanoa, että se on voita. Kun kansa on syönyt sitä, niin täytyy siltä saada tunnustus, että se oli harvinaisen hyvää voita. Sitten vasta sanottakoon, ettei se voita ollutkaan, vaan margariinia. Ja kun se on jo ehtinyt tunnustaa, että se maistui hyvältä, niin ei se kehtaa ottaa sanaansa takaisin. Sillä tavalla on allekirjoittanutkin oppinut syömään margariinia ja tuottaa nyt monta sataa markkaa kansantaloudellista voittoa  isänmaalleen vuodessa ja sisältää aivan tarpeellisen määrän kaikenlaisia vitamiineja.

Kansakunta – syö margariinia! Se on uudemman henkevyyden puntari. Se on parempaa kuin pirtu. Eikä vie päätä pyörälle –  ellei ole entisestään.

Lämmin puristus margariinin syöjille – pieni nyökkäys voin-nuolijoille! 1

Aku

Puhtaaksikirjoitus G. A. Ala-Kojolan pojantytär R. Leinonen

Lue myös Suomi 1920-luvulla

  1. Kaleva 19.2.1925
Kategoria(t): yleistä Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *