Aku pakinoi – Kuitenkin se pyörii (1925)

Kaleva-lehti Oppivelvollisuutensa suorittanut lukija kyllä tietää, kuka näin on sanonut. Aivan sama mies, joka ensin sanoi, ettei se pyöri.

No joo. Rauhallinen joulu on ollut ja loppunut. Onnellinen uusivuosi on alkanut. Avasimme juuri hirvittävän suuren mustepullon. Tunteeko lukija kylmiä vai lämpimiä väreitä selkäpiissään. Olisi hauska tietää. No, se olkoon lukijan asia. Meidän uusi virkavuotemme on kaikessa tapauksessa alkanut, niin että ilmoitamme täten saapuneemme tämän lehden tämän vuotisille palstoille. Olkaamme tervetullut!

Ja olkoon lukija myöskin tervetullut ja uusi lukija kaksin verroin tervetullut. Mutta jos ken on jättänyt uudistamatta tilauksensa, olkoon hänkin tervetullut – tämän lehden konttoriin tai asiamiehen luo uudistamaan tilauksensa. Ellei hän sitä tahdo tehdä, emme häntä tuomitse, tuomio ei ole meidän kädessämme. Me olemme laupias sielu; me toivotamme rauhaa hänen tomullensa. Kissa syököön – samarialaiseltakaan ei voida enempää laupeutta vaatia.

Lukija taitaisi olla jo sitä mieltä, että pitäisi siirtyä varsinaiseen asiaan. Me olemme lukijan kanssa aivan samalla kannalla; mutta lukijan täytyy olla nyt kärsivällinen ja ymmärtäväinen ja vapaamielinen  ym. ym. Nähkääs, meidän hampaan koloissamme löytyy vain pelkkää rauhaa ja sopusointua, omenien, appelsiinien, jouluporsaan ym. jälkiruokien jälkisäädöksiä, niin että eipä meillä mitään varsinaista asiaa taitanut ollakaan. Ikävältä vain tuntuu, että se joulukin osasi mennä niin pian ohi.

Tulihan tähän pakinaan kuitenkin hyvä otsikko. Se on sekin monesti vaikea tehtävä – keksiä mainio otsikko.

Tämä maapallo nimittäin ei väsy pyörimiseen. Ei edes jouluna eikä juhannuksena.

Tänä joulunaikana muuten on pyörinyt vähän itse kukin. Kaupunkien kaduilla pyörivät hatut, muhvit  –  jaa, vaan ne eivät taidakaan olla enää muodissa – mutta hansikkaat, villakoirat, hevoskakkarat, kuorma-autot, eli sanalla sanoen: kaikki liikekeskuksissa löytyvä monipuolinen irtaimisto. Maaseutujen syvässä rauhassa, niin kuin kaupunkilainen kaiholla nimeää – hm – niin, täällä ei paljoa pyöritä. Täällä vain tuuliviirit vinkuvat ja latojen ovet hirnuvat kaameasti sekä joskus ihmeeksi joku täysillä purjeilla varustettu arvotar luisuu niljakasta maantietä kylän yläpäästä alapäähän, tai päin vastoin; ynnä myöskin virkaheitoissa tuulimyllyissä peikot ja haltiat tarkastelevat tilejään ja napisevat ja murisevat uhkauksiaan tälle uudelle ja paatuneelle sukupolvelle, joka röyhkeästi tallaa lokaan isien taikauskon ja sukupolvien ajat raataneet uskolliset kotitanhut.

Mutta muuten vallitsee maaseudun syvä rauha – yllämainitun pienin poikkeuksin.

Kunpa jaksaisi vielä sataa vähän lunta ja tulisi päälle pikku pakkanen, niin maaseudun elämänkatsomus koko lailla kirkastuisi, ja se helmikuussa tapahtuva maailman loppukin voisi vallan hyvin siirtyä ainakin seuraavaan helmikuuhun tai, jos suinkin mahdollista, mätäkuuhun.

Silloin me voisimme kerettiläisen Galilein tavoin kuiskata, että ”kuitenkin se pyörii” ja omasta puolestamme lisätä, ettei se koskaan lakkaakaan pyörimästä.

Muuten olemme sitä mieltä, että 20:s vuosisata laskisi profeettansa eläkkeelle tai ainakin julistaisi heidät vapaiksi taiteilijoiksi. 1

Aku

Puhtaaksikirjoitus G. A. Ala-Kojolan pojantytär R. Leinonen

  1. Kaleva 13.1.1925
Kategoria(t): yleistä Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *