Aku pakinoi – Henkisestä työstä (1946)


Mikäli se nyt on edes työtä. Mitä lie joutenoloa ja muuta keljuilua. Ja ”vaskismia”. Vaikka runoilija (oliko se nyt Jukka Heikki Erkko kerrassaan?) laulaakin: ”Työ käsiemme, hengenkin …” on siitä laulusta otettava ilman muuta henki pois ja jätettävä pelkät kädet heilumaan. Hengen työ ei enää maksa mitään, tai maksaa se kukaties sen verran, että henki sillä kyllä tulee toimeen, koska sille voi ja läski ovat turhuutta ja muuta voiteen haaskausta ja pahennusta ynnä inhoittavaa materialismia. Pahinta vain, että se henki parka edelleen on sidottu ruumiiseen, inhoittavaan eläimelliseen hylkiöön, jolla on kaikenlaisia alhaisia ominaisuuksia ja tarpeita.

Ja koska henki aikoja sitten on vähäksynyt ainetta, on ainekin ruvennut  inhoamaan ja vähäksymään henkeä.  Se on ruvennut syöttämään sille paljasta palttua. Ei suinkaan rasvaista veripalttua, vaan sellaista paperikuorista korviketta, jossa on täytteenä pahanhajuista tyhjää ilmaa.

Ja henkinen työ saa nyt sitten tulla toimeen ns. omalla painollaan; ja mitäs se tyhjä painaa.

Mitä sittten tulee nykyiseen hallitsevaan ”henkeen”, on se kyllä hyvin arvokasta, koska se on saatu lahjaksi eikä sitä ole tarvinnut lietsoa hienoissa ja kalleissa oppilaitoksissa, sen kun vain aukaissut suunsa ja imenyt itseensä lahjaksi niin paljon kuin on nahkoihin uponnut.

Tuossa vieressä radion ”viisasten kerho”, jossa on monta suulasta ”hengenmiestä” sekä jokin änkyttävä vastapelaaja markkeeraamassa toista ”mielipuolta”, puhuu myöskin henkisestä ja ruumiillisesta työstä ja jopa myöntää, että henkinenkin työ on tyhjää parempi, mutta kallistuu pahasti sille raskaammalle souville, joka on luonnollisesti ruumiillista. Samalla se antaa hyviä viitteitä siitä, että henkinenkin työ arvostettaisiin paremmin, jos sen tekijöillä olisi lujempi ja suurempi nyrkki, jolla voisi jymistää pontta vaatimuksille. Mutta milläpäs täi rykii, kun sillä ei ole keuhkoja, sanottiin ennen minun kotipuolessani.

Joo, ei henkisen työn tekijän nyrkki nykyisin paljon paina. Eikä sääsken ääni kuulu taivaaseen, joka on sekin hyvin korkealla eikä sinne uskallakaan enää julkisesti kurkottaa, sillä sekin on ”vaskismia”. Uusi sellainen on nyt maan päällä, mutta sinne ei huolita vaskisteja, koska ne vain sielläkin yhä etuilisivat ja ottaisivat ”kansalta” etupenkit. Täytyy syntyä ja kasvaa uusi älymystö, josta jo onkin ilmestynyt heikkoja ituja, toistaiseksi verrattain heikkoja, mutta onko ihmekään: maassa on vielä niin paljon porvarillista hapatusta.

Täytyy kylvää vielä paljon kalkkia ja muita punaisia emäksiä ennen kuin maa puhdistuu sekä suostuu kasvamaan jalokantaista kaalta ja muuta vihantaa. Kunhan vain riittäisi uskoa. Muutahan ei tarvitakaan. Äly onkin paljasta pahaa. Se kun vain keksii pelkkiä ilkeyksiä. Aina vain arvostelee, epäilee ja vikuroi. Uudessa demokratiassa täytyy vallita täysi sopu ja yksimielisyys. Ei mitään keljuilua. Eikä arvostelua. Se loukkaa korkeita auktoriteetteja. Pois sellaiset ilkeät irvihampaat! Pahimmat lukemaan tiilenpäitä, ja muut kyllä aikanaan vaikenevat, kun eivät saa liikaa rasvaa leukoihinsa.

Riittää kyllä, kunhan jokin lukutaitoinen jää henkiin, jotta voi tankata radiossa ”oikeaa demokratiaa”. Ja ”guldduuririisiä”. 1

Aku

Puhtaaksikirjoitus G. A. Ala-Kojolan pojantytär R. Leinonen

  1. Kaleva 10.11.1946

3 vastausta artikkeliin “Aku pakinoi – Henkisestä työstä (1946)”

  1. Tämä on toistaiseksi viimeinen Akun pakina 1940-luvulta. Sitten siirrymme ajassa 20 vuotta takaisinpäin, eli seuraavat Akun jutut ovat vuosilta 1925 ja 1926. On pakinaa margariinista, laivaliikenteen loppumisesta Oulujoella – ja olipa silloinkin ollut vaalit syksyllä 1924 – niitä Aku analysoi seuraavan vuoden alussa. Blogin uusille lukijoille taustaa Akusta https://www.laitasaari.fi/muistokirjoitus-opettaja-g-a-ala-kojola/ ja https://www.laitasaari.fi/kun-hyrkin-koulun-pojat-kuriin-pistettiin/

  2. Luokkakuvassa äitini tunnistamat henkilöt ovat vasemmalta alarivistä lukien: Kerttu Alakangas, Eila Juurikka, Annu Raappana.Toinen rivi vasemmalta: Jonne Karjalainen, Väinö Ojala, Eeva Parviainen, Aino Tomperi os. Määttä.Kolmas rivi vasemmalta: Tuntematon, Olavi Rantanen, Elma Väänänen os. Tomperi, Anni Rahko.Laitarivissä neljä poikaa tunnistamtta.Taainmainen poika Olavi Määttä. Elman takana Fanni Keinänen, Irja Siekkinen.Seuraavassa rivissä: Leevi Matias Mäkelä, Paavo Väänänen.Seuraava rivi.Benhard Holappa, Jaakko Arola. Takana Maiju Keränen ja Martta Rahko.

    • Hienoa, äitisi tunnisti luokkatovereitaan! Minä tunnistin vain Benhardin, hänen korvistaan ei voi erehtyä :-) Lisäilen kuvatekstejä paikoilleen, samoin noihin muihinkin mitä tunnistit. Koulumatkamuistoja -kuvasta Könön Esko tunnisti myös äitinsä kuvasta. OK – tekstit päivitetty nyt!

Vastaa käyttäjälle Väinö Väänänen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *