Aikamatkalle Oulujokilaaksoon

Aikamatka © Kajaanin ammattikorkeakoulu

Tällä sivustolla menemme menneisyydessä aina vuoteen 1543 saakka. Sieltä alkavat ensimmäiset kirjalliset lähteet, joissa Laitasaari mainitaan. Mitä silloin 477 vuotta sitten tapahtui, sen voit lukea tästä artikkelista. Laitasaari esiintyy vanhoissa dokumenteissa aiemmin kuin Muhos.

Aikamatkahankkeessa, joka päättyy 30.6.2021, kehitetään Rokua Geopark -alueen syntyä, muodostumista ja luonnon ja kulttuurin arvoja havainnollistava virtuaaliympäristökokonaisuus. Malli toteutetaan Rokuan, Oulujärven ja Oulujokilaakson alueelta.

Toteutus yhdistää uutta tekniikkaa ja perinteistä näyttelytekniikkaa. Hankkeessa toteutettavat virtuaalimallit ovat matkailijoiden hyödynnettävissä omien mobiililaitteiden kautta ja niitä hyödynnetään myös Rokua Geoparkin uudessa näyttelyssä mobiiliratkaisujen, näyttöpäätteiden ja VR-lasien avulla.

Artikkelin mallikuvat tarkentuvat vielä mutta nyt maistiaisiksi tulevasta – © Kajaanin Ammattikorkeakoulu, kuvatekstit Mikko Kiuttu, projektipäällikkö ja ympäristökasvattaja / Humanpolis Oy. Klikkaa kuvia isommiksi.

Ylin kuva: noin tuhat miljoonaa vuotta sitten maisema Oulujokivarressa oli hyvin toisenlainen kuin nykyään: eliöstön muodostivat vedessä elävät mikroskooppisen pienet akritarkit, vain millimetrin kymmenosan kokoiset yksisoluiset organismit, mistä johtuen maanpinta oli aavikkomaista paljasta kivikkoa. Maanpinta oli punertava, koska silloinen Pohjois- ja Itä-Suomen kallioalue sijaitsi lähellä päiväntasaajaa, ja raudan hapettuminen oli trooppisissa oloissa voimakasta. Pyhäkosken kohdalla, Leppiniemen ja Montan välissä sijaitsi niin sanotun Muhos-muodostuman eli laajan kalliovajoaman reuna. Reunan lounaispuolella oleva kallioperän lohko vajosi hiljalleen ympäröiviin alueisiin nähden. Vajoama oli vuoroin tulvatasankoa, vuoroin matalaa merenlahtea, johon alati kerrostui lisää muinaisjokien kuljettamaa savea, silttiä ja hiekkaa. Yksi muinaisjoista virtasi Pyhäkosken kohdalla samassa kalliokanjonissa kuin nykyinen Oulujoki. Tästä kertoo Kieksin kohdalla jokitörmästä löytyvä sorakivipaljastuma: sora kerrostui muinaisjoen pohjalle.

Aikamatka © Kajaanin ammattikorkeakoulu

Kaksi seuraavaa kuvaa: noin 5500 vuotta sitten elettiin aikaa, jolloin jokisuisto ja merenranta sijaitsivat jälleen Leppiniemen kohdalla. Oulujoen kehitys alkoi noin 4000 vuotta aikaisemmin, jolloin Oulujärvi kuroutui omaksi järvialtaakseen silloisesta Ancylusjärvestä, nykyisen Perämeren varhaisvaiheesta. Vesiyhteys Ancylusjärveen säilyi Vaalankurkun kautta. Maankohoamisen myötä Ancylusjärven rantaviiva siirtyi kohti länttä, ja samalla Oulujoen uoma alkoi saada muotoansa. Leppiniemen kohdalla länteen siirtyvä jokisuisto saavutti Muhos-muodostuman reunan.

Aikamatka © Kajaanin ammattikorkeakoulu

Maastossa olevan isohkon korkeuseron vuoksi rantaviiva pysytteli Pyhäselän äärellä parisen tuhatta vuotta, jolloin Leppiniemen ja Hangaskankaan väliselle alueelle ehti muodostua laaja suistoalue. Suiston äärelle kehittyi kahden vuosituhannen aikana kivikautisen asutuksen keskittymä; Leppiniemen ympäristössä voidaan puhua jopa satojen asukkaiden kivikautisesta kylästä. Kivikautisen asutuksen muistoja on maastossa runsaasti: asuinpainanteita, keittokuoppia, ruokakuoppia, pyyntikuoppia, jätinkirkkoja jne.

Aikamatka © Kajaanin ammattikorkeakoulu

Viimeinen kuva: merenrannan vetäytyessä jokiuoma Pällistä aina Muhoksen keskustaajamaan saakka kehittyi komeaksi koskijaksoksi. 1800-luvulla Pyhäkoski alkoi houkutella myös enenevissä määrin matkailijoita, jotka tulivat ihastelemaan kosken kuohuja tai jopa laskemaan niiden lävitse koskiveneillä. Vuonna 1934 Leppiniemeen valmistui joen ylittävä riippusilta ja Suomen Matkailijayhdistyksen kahvila. Leppiniemestä kehittyi suosittu matkakohde, jossa vieraili vuosittain tuhansia matkailijoita Suomesta ja ulkomailta. Pyhäkoski oli muutoinkin hyvin vilkas vesiväylä, sillä jokea pitkin laskivat niin lukuisat tervaveneet kuin muutkin kauppaveneet, ja myös tukinuitto tapahtui vesiteitse. Kosken pauhut alkoivat vaieta 1940-luvulla voimalaitosrakentamisen myötä, ja 1944 oli viimeinen kesä, kun koski oli mahdollista laskea veneillä. Kosken ylittävä riippusilta purettiin voimalaitosrakentamisen tieltä.

Malli avaa myös laajemmin ympäristön muutosta ajassa sekä sitä, kuinka luonnon prosessit ja ympäristön muutos vaikuttavat ihmiselämän mahdollisuuksiin ja kulttuurin kehittymiseen maapallolla. Nämä ovat keskeisiä teemoja kansainvälisessä opetus- ja luontomatkailussa, ja niiden saatavuuden mahdollistaminen Rokua Geopark -alueen matkailutarjonnassa vahvistaa alueen kiinnostavuutta ja vetovoimaa kansainvälisten matkanjärjestäjien keskuudessa. 1

Lue aiempi artikkelimme Jääkauden jäljillä Laitasaaressa. Katsele vanhoja Oulujoki-kuvia (kuvat näkyvät vain Laitasaari-Seuran jäsenille) – lue tarinoita Oulujoesta.


Rokua Geopark on Suomen ainoa matkailualue, joka on saanut UNESCO Global Geopark -statuksen. Lisäksi Rokua Geopark on toiseksi pohjoisin koko maailman yli sadasta UNESCO Global Geoparkista. UNESCO on Yhdistyneiden Kansakuntien järjestö, jonka Global Geopark -kohteeksi pääsevät ainoastaan kohteet, joilla on ainutlaatuinen geologinen perintö.

Jokaisella UNESCO Global Geoparkilla on oma teemansa. Rokua Geoparkin teema on jääkausi. Jääkauden perintö yhdistyy Rokua Geopark -alueen erityislaatuiseen kallioperän kehityshistoriaan. Geologia on vaikuttanut monin tavoin myös alueen elollisen luonnon kehittymiseen ja asutuksen leviämiseen.

Rokua Geopark koostuu kolmesta maisema-alueesta: Oulujokilaaksosta, Oulujärvestä sekä Rokuan harju- ja dyynialueesta. 2

Kategoria(t): yleistä Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *