Ähkylän pellosta nousi hopea-aarre (1914)

Maanmuokkausta 1920-luvulla Kaiku-lehdessä kirjoitettiin perjantaina 5.6.1914 1

Viime torstaina kun Ähkylän talon renki Jaakko Holappa Muhoksen Laitasaaressa oli kyntämässä, löysi hän pellosta vanhoja hopearahoja ja koristeellisen hopealusikan.

Rahat olivat hajallaan siellä täällä aivan maanpinnassa ja oli niitä kaikkiaan 14 kappaletta. Muut paitsi kaksi pienintä, noin pennin rahan kokoisia, olivat verrattain hyvin säilyneitä, ja saa niissä olevista kirjoituksista ja iästä hyvin selvän.

Rahoista kaksi suurinta ovat läpimitaltaan 4 ¾ cm ja painoltaan 30 gr. Toisessa on vuosiluku 1608 ja toisella puolen reunakirjoitus G. M. Bruno sekä Seni: Wilh: Ha: Ge: Woirt. P: sekä toisella puolen: Comi: B. Dom L. in. Mans. G. H. Nob: Do: I: H: Toisesta rahasta puuttuu vuosiluku, reunakirjoituksena on siinä toisella puolen: Ferdinandus. D. G. Archid. Austriae ja toisella puolella Phiri. Dux. B. W. R. G. Land Alsacon. 

– Muut ovat Ruotsin rahoja Kustaa Vaasan, Juhana 3:nnen ja Kaarle 9:nnen ajoilta, vuosilta 1540-1609. Arvoltaan ne ovat 2 ja 4 äyrin, ja 4 mk:an rahoja, ja vaihtelee niiden paino 2 ½ gr:sta 22 gr:aan.

Rahat tullaan luultavasti tarjoamaan täkäläiseen historialliseen museoon. 2 3 4


Löytöpäivä on ollut todennäköisesti edellisen viikon torstai eli 28.5.1914, koska päivän varoitusajalla ei ole tuohon aikoihin juttua lehteen ehditty latomaan. Löytäjäksi mainittu talon renki Jaakko Holappa on mitä todennäköisimmin 25-vuotias Jaakko Heikinpoika Holappa (s. 5.9.1888). Hän on ainoa kylällä tuohon aikoihin asunut sopivan ikäinen ja samanniminen henkilö. Hänen isovanhempansa olivat Ähkylän entisiä asukkaita Juho Heikinpoika Ähkynen (alk. Poutiainen Utajärveltä, myöh. Holappa, s. 1790) ja Dorde Mikontytär Parviainen (s. 1802 Parviainen no 2), jotka muuttivat asumaan Holappaan no 51, josta saivat uuden sukunimen. Jaakon isä oli Heikki Juhonpoika Holappa (s. 1832) ja äiti Maria Liisa Juhontytär Kanniainen (s. 1849). Syyskuussa 1915 Jaakko lähti Amerikkaan – kenties saamansa löytöpalkkion turvin? Hän palasi kuitenkin takaisin Suomeen ja avioitui 19.4.1924 puolankalaisen Anna Reeta Sutisen kanssa. He asuivat Parviaisen tilan mäkitupalaisina. Artikkelin kuvassa Ähkylän myöhempi isäntä Martti Kesäniemi (s. 1910) karhitsee peltoa – hän oli ansioitunut kyläkuvaaja ja ottanut kuvan itselaukaisimella. Kesäniemet tulivat Ähkylään vuonna 1903, joten hopealöytö tehtiin heidän isännöintiaikanaan. Hopeaesineet on piilotettu silloiseen metsään aikaisintaan vuonna 1609, jolloin Kaarle IX oli Ruotsin ja samalla Suomen kuningas. Ähkylän 1/2 veromanttaalin tilaa isännöi tuolloin Lasse Mikonpoika Ähkynen – ks. kantatalon sivu.

Aarretarina jatkuu seuraavassa artikkelissa – myös kuvia!

Metallinetsintään liittyvä kaivaminen yksityisen mailla ei kuulu jokamiesoikeuksiin, kysy aina lupa maanomistajalta! Museoviraston rauhoittamilla alueilla ei saa kaivaa ollenkaan; tunnetulla kiinteällä muinaisjäännöksellä ja sen suoja-alueella ei saa etsiä metallia ilman muinaismuistolain perusteella myönnettyä lupaa. Lue  Museoviraston ohjeet tästä sekä Suomen Metallinetsijät Ry:n eettiset säännöt tästä.

Kategoria(t): 2 Parviainen, 37 Ähkynen, 51 Holappa Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaus kohteessa Ähkylän pellosta nousi hopea-aarre (1914)

  1. Solja sanoo:

    Ähkylän aarteesta ja kylähistoriakirjasta oli artikkeli tämän päivän Kaleva-lehdessä. Mukavan artikkelin teki toimittaja – lukekaahan, joille lehti tulee.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *