Hakutulokset kohteelle: salli lund

Runoilija Salli Lundin elämästä näytelmä

Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan rahasto jakoi 17.5. Tyrnävällä Hannuksen piilopirtissä järjestetyssä vuosijuhlassaan apurahoina, palkintona ja taidelahjoituksena yhteensä 690.000 euroa. Apurahoja myönnettiin yhteensä 55 hakijalle. Apurahahakemuksia Kulttuurirahasto vastaanotti yhteensä 560. Apurahojen lisäksi myönnettiin 15.000 euron palkinto ja taidelahjoitus. Teatteri-ilmaisun ohjaaja Niina Aho ja työryhmä, Oulu: runoilija Salli Lundin elämästä kertovan näytelmäproduktion toteuttamiseen 12.000 euroa. Lue lisää Salli Lundista täältä. Kaikki Sallin kirjoitukset sivustollamme löydät tämän linkin kautta. Jäämme innolla odottamaan näytelmää! 1

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina , | 2 kommenttia

Salli Lund (Hill, Mäkelä), a writer

A writer and poet, Salli Lund (née Mäkelä, later Hill) was born into the family of a mate, Mäkelä, as the 11th child in Oulu on the 12th of December, 1902. The family moved later from Oulu to the house of Ontero in Laitasaari. Salli’s parents were Matti Esanpoika Mäkelä (originally Roininen, born in Utajärvi on the 9th of January, 1850, died on the 2nd of July, 1929) and Kaisa Kristiina née Sankilampi (born in Oulu on the 23rd of July, 1860, died in Muhos on the 25th of October, 1938). More of the family here  but only in Finnish, … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 19 Mäkelä, 60 Ontero, english | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kirjailija Salli Lund (Hill, Mäkelä)

Kirjailija ja runoilija Salli Lund (o.s. Mäkelä, myöh. Hill) syntyi Muhoksella 12.12.1902 perämies Mäkelän perheessä yhdentenätoista lapsena. Perhe oli muuttanut Oulusta Onteron taloon Laitasaareen. Sallin vanhemmat olivat Matti Esanpoika Mäkelä (s. 9.1.1850 Utajärvi, k. 2.7.1929, alkujaan Roininen) ja Kaisa Kristiina o.s. Sankilampi (s. 23.7.1860 Oulu, k. 25.10.1938 Muhos). Perheestä lisää täällä – Sallin sisaren Maria Laukan (Olga Maria o.s. Mäkelä, s. 10.3.1883) kirjoittamana. Sallin kolmas aviomies oli Jukka Hill(i) joka oli syntynyt Polvijärvellä. Ks. myös Onteron kuvat. Sallin haaveet lukemisen jatkosta oppikoululinjaa eivät toteutuneet varojen puutteessa. Opiskelu päättyi siis kansakouluun.

Tallennettu kategorioihin 19 Mäkelä, 60 Ontero | Avainsanoina , , , | 1 kommentti

Kevätmieli

Kuuleassa kevätkuussa keltarinta puiston puussa ensilaulun visertää, aurinkoa ylistää. Linnuilla on hyvä mieli: talvi julma taakse kierii. Maaliskuista ”ti-ti-tyytä” kuunnella lie monta syytä. Koulutyttö juostessaan puiston poikki mennessään kuulee äänen keväisimmän, keksii linnun keltarinnan. Naisten juhlapäivää muistaa: aamupäivin suksi luistaa, oksakimpun, hiihtäen, noutaa pajukissojen äidille, se ”kevät-hei” – talviturjun tuulet vei! Opettaja kukan saa. Aurinkoa mummolaan. Keväthelkyt tiaisilta jospa kiinni saisi niiltä – mummolleni lahjoittaisin, ikkunasta kurkottaisin. – Salli Lund (Virta vierii, 1971)

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Unikko

Unikko loimuaa, myöhäinen tulikukka. Sen sisaret jo ovat sammuneet. Punainen unikko. Sydän hiilen musta. Syyssuven iltayö uneksii. Myöhäisunikko ei nuku. Se ei salli punaloimuteriön kääriytyä hiilenmustan sydämensä ympärille. Myöhäinen, unohtunut hymyilee yölle. Elämälle. Juo laulua rakkaudesta. Se itsekin tahtoisi laulaa maailmalle, yölle ja itselleen laulun kiihkeästi eletystä hetkestä. Kenties ensimmäinen yö halloineen tuo kuuraa, taittaa, vie pois. Painaa povelleen. Ovat kukkineet kesänsä hilpeät unikot hymysilmin. Veden kantajat virvoittivat niitä laulavia, ilosilmäisiä lempikukkiaan. He sivuuttivat surun unikon keskenkasvuisen.  Sen myöhästyneen. Kalvoi jano ja ainainen ikävä, kunnes avaruuden ensikuutamo ja päivän vilvas sadekuuro herätti hauraiden unikuvien häilyvään varjoon. Uneksi myöhästynyt. Ei untesi … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | Jätä kommentti

Myrskyä päin – runo Merikoskesta

Öistä lauluas, kuohujes säveltä unhoita en, Merikoski! Tarujas, kuunteli soitin mieleni yhäti uusia: kuohuja, pauhua, värejä, sointuja vireitä tunnelmiin sain kuohulaulussa kosken. Niitä lennätti puhaltava tuuli hulmuvin harjoin mereltä ryntäävä, Pohjan lahdelta. Mutta mieleni vihurituuli vain elämää ja vapautta vaati se kaikelle kahlehditulle… Itkua ihmisen kuunteli hiljeten. Rynnätä tahtoi myrskyä päin! Ja laulaa se tahtoi niin kuin kahleille ärjyvä, vapautta huutava ryöppyävä Merikoski kevätyönä pauhaa. – Salli Lund (Virta vierii, 1971)

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Naisten päivä

Naisten päivä. Keväimen kättely. Auringon tervehdys. Valoa, sineä, säteilyä. Oli pitkä ja harmaa talvi. Sinä hymyilet. Silmäsi syttyvät kun on Sinun päiväsi. Naisten päivä. Onnitteluja. Iloa! Se on hyvä. Ilo ja onni ovat elämää. Osa päiviämme. Mutta etkö juuri vain muistellut, kaivannut… Sekin on hyvä. Kaipaus on elämää ja muistaminen. Tärkeää varsinkin erikoisina päivinä. –   Auringon laskua viimesuvista vesillä liikkuessasi tai säveltäkö mielesi pohjimmaista tapailit… Ehkäpä kangasteli pari riviä runoa kauan luetusta esseestä… Miten se kuuluikaan: Käsiä, suonikkaita, työssä rustottuneita naisten käsiä yli meren meurujen ja vuorten harjanteiden ojentuvat Sinua kohti tuskien takaa, veren ja kyynelten läpi. Mustia, valkoisia, keltaisia … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | Jätä kommentti

Karjalaisäidin kehtolaulu

Uinu humussa hongiston lienny lipleessä haaviston. Ilta aaltoja uuvuttaa uni ulkona uurastaa: Soutaa sorsia salmien kokoo poikia sotkien. Kaislat kahunsa hiljentää lumme valkea väsähtää. Tuuli poikansa nuorimman lännen leppeän herkimmän kutsui yölliseen uinailuun luonnon valtavan kuunteluun. Nuku valohon keväimen uinu lempehen sydänten. Nuottarannalta taattos saa armas laulaen odottaa. – Salli Lund, teoksesta Runon tupa, 1947-1948

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | Jätä kommentti

Testamentti

Tule tyttöni majaani. Aukaise sinervä uksi; Saaos salvoni sisälle runopirtin perimmälle pitkän mietepenkin päähän unen uunien kupeelle. Ota vuosia mukaasi! Päivät hellät ja hämärät, kuut ja viikot kainaloosi. Saatan istumasijoilles. Katso sillä silmälläsi joll on ennenkin eläjät meitä ennen matkannehet laulun miehet, runon naiset nähnehet näkyä monta elämästä uudemmasta muuttuvasta, nousevasta. Päivän lauluja hyviä kuntoa Kalevan kansan helkyttivät heinäkengät. Niinpähän sinäkin laula. Kerro maasi kauneutta soita ihmisen iloja, murehia mennehiä muista hellästi hyräillen. Katso pilvien perille, siksi siell on sinisillat aatosuoman vartijat etteivät matelis maassa turhuuksissa tuppuroisi. Minkä laulat – ne tosia – hyvän mielen helke yllä kevään kelloja heläytä, … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | Jätä kommentti

Uudenvuoden yö

Köyry männyn oksa lumen siiven alla, yllä sinitaivas maalla valkealla. Hiljaisuuden hymni ympärillä on. Soiva uuden vuoden kuva sanaton sitoo toivoon koko ihmiskunnan kanssa, että sukupolvet eläis aikojansa uutta rauhan vuotta vaiheittain, vihan okaat juurineen pois kitkis eikä ihmisveli toisen tähden itkis. Hyväntahdon mieli jokapäivän työssä. Luonnonrauhan hymni uudenvuoden yössä. – Salli Lund, 1969 P.S. Runo on julkaistu myös nimellä Kinos Oksalla. Toni Edelmann on säveltänyt runon ja Harri Saksala sen laulaa. Löytäisikö joku maininnan tästä äänitteestä jostakin, tai peräti itse äänitteen? Hyvää Uutta Vuotta!

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | 1 kommentti