Kuukausittainen arkisto:elokuu 2017

Elämää ennen vanhaan Väärän tilalla – osa 1

Eila Nurro o.s. Valkonen muistelee lapsuuttaan Laitasaaren Väärän tilalla. Artikkelin kakkososa täällä. Elämä oli ennen vanhaan työntäyteistä. Jo lapsena opittiin tekemään kovasti töitä. Eilan muistot lapsuudesta ovat kaikesta ahkeroinnista huolimatta myönteisiä. Etenkin talon isäntää Vanhaa isää, joksi Väärän isäntää Anttia kutsuttiin, Eila muistaa lämmöllä. Vanhalla isällä oli suuri sydän ja hän oli rauhaa rakastava mies, Eila toteaa papastaan. Talossa ei koskaan riidelty ja ruokaa riitti kaikille kävijöillekin. Anna-äidillä oli tapana sanoa, että laita vielä muutama ylimääräinen pottu kiehumaan, sattuu vielä joku tulemaan syömään. Vanha sanonta oli, ettei ruoka syöden lopu vaan saamattomuuteen.

Tallennettu kategorioihin 5 Väärä | Avainsanoina , , , | 1 kommentti

Kultaiset korvarenkaat

Kauan sitten perustettiin Oulujokivarteen Muhokselle kolme komeaa tilaa; Koortila, Kesti ja Viinikka. Elettiin hansakauppiaiden aikaa. Näidenkin talojen perustajat lienevät olleet kauppasaksoja, jotka koggi-laivoineen liikkuivat lohen perässä. Olihan Oulujoessa kalaa ja lohipatoja. Kestin talolla taisi olla ihan viimeinen lohipato Kestinsaaren kohdalla. 1 Isot saaliit suolattiin tynnyreihin ja laivattiin Ruotsin kuninkaanhoviin Tukholmaan. Veroina nääs. Kesti-nimi periytynee sanasta gast, vieras. Muuttui sitten Gestiksi ja lopulta Kestiksi. Talossa on aikojen kuluessa asunut monia, jotka ovat ottaneet talon mukaan nimensä. Minunkin suku oli Halosia ja Bisejä.

Tallennettu kategorioihin 35 Kesti | Avainsanoina , | 1 kommentti

Unikko

Unikko loimuaa, myöhäinen tulikukka. Sen sisaret jo ovat sammuneet. Punainen unikko. Sydän hiilen musta. Syyssuven iltayö uneksii. Myöhäisunikko ei nuku. Se ei salli punaloimuteriön kääriytyä hiilenmustan sydämensä ympärille. Myöhäinen, unohtunut hymyilee yölle. Elämälle. Juo laulua rakkaudesta. Se itsekin tahtoisi laulaa maailmalle, yölle ja itselleen laulun kiihkeästi eletystä hetkestä. Kenties ensimmäinen yö halloineen tuo kuuraa, taittaa, vie pois. Painaa povelleen. Ovat kukkineet kesänsä hilpeät unikot hymysilmin. Veden kantajat virvoittivat niitä laulavia, ilosilmäisiä lempikukkiaan. He sivuuttivat surun unikon keskenkasvuisen.  Sen myöhästyneen. Kalvoi jano ja ainainen ikävä, kunnes avaruuden ensikuutamo ja päivän vilvas sadekuuro herätti hauraiden unikuvien häilyvään varjoon. Uneksi myöhästynyt. Ei untesi … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | Jätä kommentti

Lyyli Similä: Aarnivalkeat

Toistakymmentä vuotta sitten oli muutaman talon (Saarelan) poika ollut kyntämässä kotitalonsa peltoja jokitörmällä. Äkkiä oli sahrojen kärki tarttunut johonkin kovaan esineeseen niin lujaan että iso, vahva hevonen pysähtyi. Ajaja oli mitään aavistamatta käskenyt hevosta, mutta samassa oli alkanut mullasta kuulua helinää ja ”saharan” kärkeen oli ilmestynyt hyvin suuren pullon suuosa. Mies oli arvellut että pullossa oli ollut rahoja, ”vain ne painuvat maan alle ku en älynny ottaa. Hajin kotuva lapijon ja kaivon sitä peltuva, mutta en mittää löytäny. Pullon katkennu laita oli aivan kirkas.” Aarnitulien, eli murteessamme aarrevalakijain sanotaan palavan kesäaikana. Silloin niitä sanotaan ”puhistettavan”. Veljeni oli kerran huomannut ison … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 23 Keränen, 9 Ylikosunen | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Pakinoitsija Marttiinus – Martti Putaala

Kaltio 1958:1 Joulun alla jätti syntymä- ja kotikaupunkinsa Oulun ikuisiksi ajoiksi toimittaja Martti Putaala, oululaisen sanomalehtimiesköörin tunnetuimpia hahmoja itsenäisyytemme aikana. Hän oli kuollessaan 61 vuoden ikäinen, mutta ehti silti toimia sanomalehtityössä yli 40 vuotta, josta ajasta tosin osan kansakoulunopettajana, osan vapaana sanomalehtimiehenä. Tämän ajan kuluessa tuli oululainen ja pohjoispohjalainen yleisö tuntemaan nimimerkit Pudas, Eskon puumerkki ja Marttiinus, joiden taakse itse toimittaja kätkeytyi. 1 Näin alkaa muistokirjoitus Kaltio-lehdessä. Muhoksen kastettujen luettelon mukaan Martti Johannes Putaala syntyi Laitasaaressa Putaalan no 48 talossa 27. syyskuuta 1896 2 vanhemmilleen Iisakki Hermanni Ollinpoika Putaalalle (s. 1866, k. 40-vuotiaana keuhkotautiin 29.7.1907 Oulu) ja Liisa Aapontytär Hangaskankaalle … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 48 Putaala | Avainsanoina | 1 kommentti