Kuukausi: tammikuu 2016

  • Mummon luona Monolassa – osa 10

    Elämää lintukodossa Monolassa ei ollut kaivoa, vaan Vilho-eno nosti talousvedenkin silloin vielä puhtaasta Oulujoesta. Ruoka oli yksinkertaista; perunaa, rössypottua, marjaruokia, vellejä ja puuroja. Aika usein oli tattaripuuroa, ja siitä opimmekin pitämään. Meitä passattiin ja syötettiin kolmen ihmisen voimin. Naapuritalon, Kankaalan tytär Hanna oli pestattu päiväapulaiseksi. Rea jo kyllästyi: ”Minä en rupea olemaan sellaisessa talossa, jossa…

  • Pakkanen

    Miten selvittiin pakkastalvista maaseudulla 1940-50 luvulla Rakennukset olivat hirsirakennuksia eivätkä kaikistellen aina kovin lämpimänpitäviä. Lämmitettiin uuneilla, jokaisessa huoneessa oli omansa. Lämmitykseen meni puuta ja aikaa useampi tunti päivässä. Asuntojen ikkunat olivat kaksinkertaisia ja niiden alaosat jäätyivät kovilla pakkasilla. Ilmojen lauhtuessa jäät sulivat ja ikkunoista valui vesi puuruuhiin, jotka oli laitettu ikkunanpokien alle.

  • Talvipäivä Laitasaaressa

    Kuvannut Hannu Leskelä

  • Anna Parviainen purki kihlauksen

    Tuomiokirjakortistossa on 12 kpl kihlauksen purkamisjuttuja 1600-luvulta koko Pohjois-Pohjanmaalta. Käräjät 17.-19.2.1679 Koska Anna Paavontytär Parviainen ei ollut täyttänyt lupaustaan arvoisan tuomiokapitulin päätöksen 11.12.1678 mukaisesti eikä myöskään nyt suostu avioliittoon Aappo Martinpoika Karhun kanssa, niin mainitun tuomiokapitulin päätöksen mukaan Anna saa sakkoa 18 taaleria kuparirahaa ja palauttaa kihlajaislahjat, kaksi karoliinia, yhden hopeasormuksen ja yhden kyynärän palttinaa…

  • Aku pakinoi – Hauska koulupäivä (1948)

    Klikkaa kuvaa isommaksi – vain pari oppilasta enää tunnistamatta! Keitä he ovat? Koulutyö on vain harvassa tapauksessa hauskaa. Useimmassa tapauksessa se on ikävää. Vaikka kaiken oppimisen pitäisi tapahtua lasten sielun voimien tasossa, se useinmiten kulkee sen yläpuolella, ja niin luontainen tiedonhalu saa liiaksi vaikeasti sulavaa purtavaa. Pienet ihmissielut koettavat tarttua jokaiseen oljenkorteen, mutta vain harvat…