Kuukausittainen arkisto:heinäkuu 2015

Myöhäinen

Myöhäinen kanerva pohjoisen maan elokuun iltoina herää. Aukaisee kuutamoon katseltavaa, yölliseen hopeaan kiedottavaa kun ruusut ja lemmikit lepää. Sinikellot häipyivät vaieten. Saloilla kanerva helää. Saattaneet kuunnella vain hiljeten hymniä vienoa kanervien. Muistumat muistojaan kerää. Hyvänolon tunteita tajuusi saat, elämä kiehtoen kutsuu nyt taas: Salojen kanerva helää. – Salli Lund, 1970

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | Jätä kommentti

Vauhkolan isäntä muistelee – vanhat esineet (osa 3)

Lohelan Pentti on haastatellut Vauhkolassa asuvaa Risto Huttusta (s. 1934). Vanhoja esineitä on meillä toistasataa. Vaimo jo kyllästyi niihin, piti viedä osa traktoritalliin, osa niistä on vanhalla puolella. Aikoivat hakea osan kotiseutumuseoon, vaan eivätpä ole vielä ehtineet. Asuintalossa on myös komea Amerikanarkku, sen toivat Mertaniemen veljekset Suomeen palatessaan. Löytyy mm. riihivarsta vuodelta 1903, puukolla on tehty vuosiluku. Miten sitä käytettiinkään? Puinnista ajettiin ensin lyhteet riiheen. Osa laitettiin orsille, osa lattialle pystyyn. Riihi lämmitettiin ja kuivaneet lyhteet lyötiin seinään, enimmät jyvät pois. Sitten lyhteet levitettiin lattialle ja niitä mätkittiin varstalla. Ensimmäiseksi otettiin oljet pois madrassitarpeisiin, sitten jyvät lajiteltiin rusamasiinalla sekä säkitettiin. … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 22 Koistila, 53 Vauhkola | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Mummon luona Monolassa – osa 6

Vilho sai tehtävän Aikoinaan Vilhon sairastuminen oli ollut koko perheelle ankara isku. Äitinikin, silloin 12-vuotias, muisteli usein sitä aikaa järkyttyneenä. Vilho oli kävellyt huoneessaan edestakaisin rauhattomana ja unettomana ja vaipunut yhä syvemmälle omaan maailmaansa. Häntä oli alkuun hoidettu sairaalassakin, mutta ilmeisesti lievänä tapauksena ja omasta toivomuksestaan kotiutettu. Lupaavat opinnot olivat katkenneet. Kun poika palasi kotiin äidin turviin parantumattomasti sairaana, edessä näytti olevan elinikäinen taakka. Ahdistavimmin se painoi äitiä.

Tallennettu kategorioihin 18 Rönkkö | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Pekka Kestin kestikievari 1760-luvulla

Oheisesta käräjäkirjapöytäkirjasta ilmenee, että Kestissä no 35 on ollut kestikievari 1760-luvulla: Salpietarin keittäjämestari Henrik oli ilmoittanut kruununnimismies Christian Petri Zimmermanille, että silloin kun talollinen Pehr Tuppurainen Sotkajärveltä juhannuksen aikaan oli tullut alas, niin salpietarinkeittäjä Pehr Moilanen Muhokselta oli karannut Pehr Kestin kestikievarissa olleesta salpietaripannusta (pannun keitosta) ja Pehr Tuppuraisen kanssa veneellä paennut, eikä häntä sen jälkeen ole löydetty, vaikka hän on kuuluttanut hänet sen takia laillisesti rangaistavaksi. Tuppurainen ei myöntänyt ilmiantoa ja sanoi, että hän oli vaimonsa kanssa ollut yötä Kestin talossa, jossa salpietarin keittäminen oli, ja sitten kun hän oli käynyt jumalanpalveluksessa sunnuntaina, hän oli mennyt pois, mutta Moilanen … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 35 Kesti | Avainsanoina , , | 1 kommentti

Taloja vaihdettu kenkiin

Kuvan torppa ja sen omistajat eivät liity tarinaan, mutta on harvoja arkistossamme olevia torpan kuvia – klikkaa isommaksi Tällainen ”talonvaihto-operaatio” on päässyt aikoinaan sanomalehteen: Suutari Iikka Herman Putaala Muhoksella on suutari Antti Pellikalta vaihtanut talon 96 parilla naisten korkokenkiä. Niinikään Antti Pellikka 90 kenkäparilla vaihtanut talon Jaakko Kemilältä. Viimemainitun eukolla on nyt jalkineita neljäksikymmeneksi viideksi vuodeksi, jos 2 paria aina vuodessa menee. Mainitut talot ovat ainoastaan torppia, jotka kuuluvat Siekkilän maatilalle Laitasaaren kylässä Muhoksella. 1 P.S. Olisipa hauskaa tietää mitkä olivat nämä kenkiin vaihdetut torpat?

Tallennettu kategorioihin 23 Keränen - Siekkinen | Avainsanoina | Jätä kommentti

Rahkon Jaakon mylly huojui ja ritisi

Rahkon talossa oli aikoinaan kolme poikaa. Jaakko, vaikka olikin vanhin, jäi kotitaloonsa sellaiseksi ”setämieheksi” ja vanhaksi pojaksi. Hän sai omakseen talossa olevan, täydessä kunnossa olevan tuulimyllyn. Tästä myllystä muodostui Jaakolle yksi rakkaimpia paikkoja maailmassa. Minunkin ensimmäinen myllymatka pikkupoikana oli Jaakon myllyyn. Minua pelotti, kun kiivettiin yläkertaan. Koko mylly huojui ja ritisi, tuntui että se hajoaa tuossa paikassa. Mutta Jaakko istui tyynenä tuutin äärellä, antoi jyvien hitaasti valua sormiensa lomitse tuuttiin.

Tallennettu kategorioihin 11 Rahko | Avainsanoina , , | 1 kommentti