Kuukausittainen arkisto:lokakuu 2013

Vaijo

Kuvan koira ei liity tähän tarinaan, mutta viisas koira oli tämä Topikin Muistuupa tässä mieleen kauempaakin koirajuttu. Se on sota-ajalta, sen kertoi minulle äiti. Silloin äidille oli hänen sanojensa mukaan ”sotaherra” tuonut hoidettavaksi komean venäjänvinttikoiran. Mielessäni ei ole sen kummemmin, miten ja miksi näin. Koira oli nimeltään Vaijo. Se oli ollut ystävä ja turva. Äidin kertoman mukaan se makasi vauvanvaunujen vierellä ulkona ja oli mukana hevosta haettaessa laitumelta. Niin hevosen kintereillä oli kulkenut, että tämä oli potkaissut ja koira ilmassa lentänyt…

Tallennettu kategorioihin 23 Keränen - Kulmala | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Sivuston ohje päivitetty

Käykääpä lukemassa, uudet ja vanhatkin sivuston lukijat – ohje löytyy täältä – klikkaa linkkiä. Ohje -sivun löydät myös menupalkista.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Jätä kommentti

Laitasaaren esineistöä – kolmijalkapata

Kolmijalkapata Lahjoittanut Muhoksen kotiseutumuseolle Väinö Huovinen (Laitasaari, Huovinen). Pyöreä jalallinen pata, jossa kädensija. Jalan kork. 10,5 cm – padan kork. 12 cm – halk. 21 cm – kädensija 11 cm. Vanhoissa perukirjoissa ruokapata oli usein arvokkain talousesine. Katso Huovisen talon sivulta uusi ilmakuva talon pihapiiristä. Kiitos Riitta!

Tallennettu kategorioihin 15 Huovinen | Avainsanoina | Jätä kommentti

Itämeri

Meri!  Olit harmaa kuin äiti hartaana huolehtivainen. Totinen kuin usein äiti. Väsähtänyt samoin kuin hän. Ja tyyni olit, tyvenhellä. Sellainen olit tänään. Itämeri. Jo huomenissa vekottelet sinisiinnoissa, nauruisin suin, hymysilmin kuin tanssiva tyttö suvikuun iloilloissa nähty. Taas puohumaan yllyit. Hartiakkaat humulaineesi huohottain päin puskea voi mitä vain villinä roiskuttain riemuisna, voimistaan kerskuin. Meren kiihtäjät, tuulien poikaset kirmaa. Elän!  Riemuitsen, uppoan Itämeren hurmaan. …Iltaruskosi kultia tuijotin taas. Syvän rakkauden täyttymys kai… Tosi onneen  –  niin mieleeni sai  – voisi ruskoas vertailla saattaa. Itämeri sininen. Rantaan liekkuu aaltonen. Pois savuaa laiva. Jää rannalle raakun kuori. Sen rinnalle minä. Minun luokseni liekkuu kaipaus  … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | Jätä kommentti

Sairautta, köyhyyttä ja sotaa

Julia Niskanen (o.s. Huovinen, s. 1914), Hilma ja Aappo Huovisen tytär, kertoi lapsuudestaan ja nuoruudestaan Helialla no 41. Muistelmat keräsi 1980-luvun lopulla tytär Ritva Marttila (o.s. Niskanen). Kun pelätty tulirokko iski Juliaan, hän makasi kamarissa korkeassa kuumeessa. Otsakin ajettui ja pullistui. Waana haetutti sairaanhoitaja Hilja Hartikan katsomaan. Julia yritti teeskennellä tervettä ja rupesi muka keittiössä pöytää pesemään, ettei huomattaisi otsaa. Ouluun piti kuitenkin lähteä. Siellä tohtori Nevanlinna otti mätää pois otsaluun ja nahkan välistä. Julia joutui olemaan sairaalassa jonkun aikaa, mutta parani. Kerjäläisiä ja Helian maan mökkiläisiä oli paljon 1900-luvun alussa. Ennen joulua mökkiläiset ja kerjäläiset tulivat pyytämään jouluapua talosta. … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 41 Heljä | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Tanssi- ja hupipaikat Laitasaaressa

Tiedossani on ainakin Laitasaaren Tupa, Junniojan lava, Laitasaaren Työväenyhdistyksen talo, Laitasaaren Seurojentalo ja mielestäni vanhin paikka Ilo-ojan silta. Silta sijaitsi Laukka-Ylikiiminki tiellä ennen Laitakangasta. Silta oli aikaisemmin rakennettu puusta ja se sai nimensä kun siellä pidettiin tansseja, kun niiden järjestäminen oli kielletty muualla. Sota-aikana tanssit oli kiellettyjä. Muunlaisia tansseja pidettiin salaa riihissä ja aitoissa ja niitä kutsuttiin nurkkatansseiksi. Luulisin että pitkämatkaisin tanssireissu oli Sanginjoen Pirttijärven nuorilla. He kävivät Sarviselässä soita ja kankaita pitkin huvittelemassa. Siellä asusti kaikille tuttu Sarvi-Kalle. Hän oli itseoppinut hanurinsoiton taituri. Matkan pituuden jokainen voisi mitata”mutkitellen” kartalta. – asiasta keskustelua toivoen Kalevi Leskelä, joissakin kemuissa mukana ollut

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , | 1 kommentti

Siepon naisten lypsymatka

Kuva on otettu Siepon törmältä siis toiselta puolen jokea. Lehmät vietiin aina kesäksi eteläpuolelle. Ne olivat päivän ”märehtimässä” Siepon pellolla Silto-ojalla. Lehmät tuotiin illalla törmälle, jossa ne lypsettiin. Olivat siinä yön ja aamulypsyn jälkeen vietiin taas Silto-ojalle.

Tallennettu kategorioihin 20 Sieppo | Avainsanoina , , , | 1 kommentti

Aku pakinoi – Pannukakku (1926)

Oli kerran leipuri, joka aikoi leipoa makean vehnäpullan, mutta siitä tulikin pannukakku. Ja se leipuri pantiin vankilaan, koska oli tehnyt majesteettirikoksen – oli aikonut kuninkaallaan syöttää pannukakun vehnäpullana. Leipuri tenäsi, ettei se ole pannukakku, mutta kuninkaan neuvosto, kutsuttuna maistamaan sitä tekelettä, tuomitsi: pannukakku! Leipuri hirtettiin, vaikka hän väitti olevansa viaton – syy oli muka hiivassa ja jauhoissa. Neuvosto tutki hiivan ja jauhot, ja katso: ne olivat syyttömät; leipuri vain oli syyllinen – oli kuherrellut kuninkaan piikain kanssa ja unohtanut uuninpeltin auki, ja niin lätistyi vehnäpulla pannukakuksi. Leipuri pyysi armoa, mutta sitä ei annettu; sen sijaan hänen täytyi itse syödä se … Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina | Jätä kommentti

Kaarlo tunnisti luokkatovereitaan

Klikkaa kuvia isommiksi! Tämä luokkakuva vuodelta 1937 on yksi vanhimmista, joiden henkilöitä on pystytty tunnistamaan verrattain kattavasti. Alla tunnistukset jotka on tehnyt Kaarlo Keränen (Uusikeränen no 23). Tunnistamista auttavan hahmokuvan on tehnyt tyttärenpoika Janne Seppänen – kiitokset! Klikkaa kuvaa isommaksi – tunnistatko henkilöitä joiden kohdalla on kysymysmerkki? Muutamien etunimet puuttuvat myös – eli Saarelan ja Kaikkosen lapsilta?

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , | 4 kommenttia

Mennyttä aikaa muistellen – Holapan Korpi torpasta

Holapan Korpi -nimisen torpan elämää on muistellut jälkipolville aikoinaan Annikki Tuomela o.s. Keränen. Kotini Korpi oli pienviljelystila. Torpparilain mukaan ennen vanhaan piti torpparin tehdä taksvärkkejä talolle, jonka mailla torppa oli. Meidän isoisämme oli sitoutunut tämän lain mukaan tekemään Holapan tilalle vaadittavat päivätyöt. Sitten isoisä kuoli vuonna vuonna 1917. Tuleva isämme jäi äitinsä kanssa hoitamaan kotia, kunnes meni avioliittoon äitimme kanssa vuonna 1918. Tässä vaiheessa torpparilaki kumottiin ja torpat julistettiin itsenäisiksi. Tämä laki oli vapauttava monelle ja suuri muutos Suomen lainsäädännössä.

Tallennettu kategorioihin 51 Holappa - Korpi | Avainsanoina , , | Jätä kommentti