Kesätauko päättynyt!

Lähes kolmen kuukauden kesätauko on ohi ja Laitasaaren kylähistoriasivusto on jälleen auki kaikille lukijoille. Kiitos Laitasaari-Seura ry:n vanhoille ja uusille jäsenille kannatuksesta! Teidän ansiostanne kylämme historiankeruu jatkuu jo kuudetta vuotta!

Uusille lukijoillemme – tutustu sivuston ohjeeseen jonka löydät tästä – lue myös useasti kysytyt kysymykset. Tekijänoikeuslauseke näkyy pääsivun oikeassa yläreunassa.

– Solja ja Sari

P.S. Kirjaa (Laitasaaren kylähistoria I) on vielä jäljellä parikymmentä – tilaa omasi lomakkeella (klikkaa linkkiä).

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina | Jätä kommentti

Elämää ennen vanhaan Väärän tilalla – osa 2

Eila Nurro o.s. Valkonen muistelee lapsuuttaan Laitasaaren Väärän tilalla.

Huovilan koulu, Lotat ja pikkulotat Koulumatkat kuljettiin veneellä joen toiselle puolelle Huovilan koululle. Anna-äidin veli Veetu vei lapsia veneellä kouluun ja sai siitä palkkaakin.

Opettajana toimi Lyydia Hirvelä. Apuna oli sairaanhoitaja neiti Näsi. Sota-ajasta Eila muistaa esimerkiksi miten Oulun pommitettiin. Lyydia Hirvelä oli sanonut, että nyt mennään mettään, eikä lähetä sieltä ennen kuin hän antaa luvan.

Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 5 Väärä | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Lyyli Similä: Kestiheliasta

Huovisen veljekset Tanskassa maatalousopissa Kestihelijan Aappo selevitti kerran, että hän oli venepoikana Yli-Muhoksella. Koskija ylös kun ei veneitä saanut muuten, kun ne hevosella vedätettiin tietä myöten. ”Lähimmä viemään venneitä monella hevosella ja isäntä kielteli, oottakaa vähä, minä tuun yhteen mukkaan. Me ajamma hilijalleen, annamma hevosten kävellä, kyllä te tappaatta.

Isäntä oli lähteny jäläkeen. Välillä oli suo ja siinä suuri kivi. Kivellä oli palanut suuri nuotio. Isäntä meni ja lämmitteli käsiään nuotiossa arvellen poikien sen siihen laittaneen. Tavoitettuaan pojat oli hän kysynyt miten te niin pijan sen nuotijon kerkesittä tehä, kum minä niin pijan jouvuin teijän jäläkeen eikä teitä näkyny suolla ollenkaan!” Mutta pojat tekivät tyhyjäksi, he eivät olleet nuotijuva laittaneet. Olivat tulleet siihen tulokseen, että se oli aarrevalakija, joka siinä kivellä paloi.

Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 41 Heljä | Jätä kommentti

Laitasaaren fb-ryhmä

Olethan tietoinen, että Laitasaarella on oma facebook-ryhmä? Klikkaa osoitteeseen https://www.facebook.com/groups/laitasaari/ ja pyydä jäsenyyttä.

Tervetuloa mukaan!

Tallennettu kategorioihin yleistä | Jätä kommentti

Elämää ennen vanhaan Väärän tilalla – osa 1

Eila Nurro o.s. Valkonen muistelee lapsuuttaan Laitasaaren Väärän tilalla.

Väärän talon väkeä, Oulujoki taustalla Elämä oli ennen vanhaan työntäyteistä. Jo lapsena opittiin tekemään kovasti töitä. Eilan muistot lapsuudesta ovat kaikesta ahkeroinnista huolimatta myönteisiä.

Etenkin talon isäntää Vanhaa isää, joksi Väärän isäntää Anttia kutsuttiin, Eila muistaa lämmöllä. Vanhalla isällä oli suuri sydän ja hän oli rauhaa rakastava mies, Eila toteaa papastaan. Talossa ei koskaan riidelty ja ruokaa riitti kaikille kävijöillekin. Anna-äidillä oli tapana sanoa, että laita vielä muutama ylimääräinen pottu kiehumaan, sattuu vielä joku tulemaan syömään. Vanha sanonta oli, ettei ruoka syöden lopu vaan saamattomuuteen.

Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 5 Väärä | Avainsanoina , , , | 1 kommentti

Kultaiset korvarenkaat

Kestin päärakennus

Kauan sitten perustettiin Oulujokivarteen Muhokselle kolme komeaa tilaa; Koortila, Kesti ja Viinikka. Elettiin hansakauppiaiden aikaa. Näidenkin talojen perustajat lienevät olleet kauppasaksoja, jotka koggi-laivoineen liikkuivat lohen perässä. Olihan Oulujoessa kalaa ja lohipatoja. Kestin talolla taisi olla ihan viimeinen lohipato Kestinsaaren kohdalla. 1 Isot saaliit suolattiin tynnyreihin ja laivattiin Ruotsin kuninkaanhoviin Tukholmaan. Veroina nääs.

Kesti-nimi periytynee sanasta gast, vieras. Muuttui sitten Gestiksi ja lopulta Kestiksi. Talossa on aikojen kuluessa asunut monia, jotka ovat ottaneet talon mukaan nimensä. Minunkin suku oli Halosia ja Bisejä.

Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 35 Kesti | Avainsanoina , | 1 kommentti

Unikko

Laitasaaren kukkaistytöt

Unikko loimuaa,
myöhäinen tulikukka.
Sen sisaret jo ovat sammuneet.
Punainen unikko.
Sydän hiilen musta.

Syyssuven iltayö uneksii.
Myöhäisunikko ei nuku.
Se ei salli punaloimuteriön
kääriytyä hiilenmustan
sydämensä ympärille.

Myöhäinen, unohtunut
hymyilee yölle.
Elämälle.
Juo laulua rakkaudesta.
Se itsekin tahtoisi laulaa
maailmalle, yölle ja itselleen
laulun kiihkeästi eletystä hetkestä.
Kenties ensimmäinen yö halloineen
tuo kuuraa, taittaa, vie pois.
Painaa povelleen.

Ovat kukkineet kesänsä
hilpeät unikot hymysilmin.
Veden kantajat virvoittivat niitä
laulavia, ilosilmäisiä lempikukkiaan.
He sivuuttivat surun unikon
keskenkasvuisen.  Sen myöhästyneen.

Kalvoi jano ja ainainen ikävä,
kunnes avaruuden ensikuutamo
ja päivän vilvas sadekuuro
herätti hauraiden
unikuvien häilyvään varjoon.

Uneksi myöhästynyt.
Ei untesi toteutuminen ole tärkein.
Pala lyhyt, pieni ohikiitävä hetkesi!
Se on Sinun.

Myöhäinen unikko lehahti
tulenpunaiseen loimuun.
Näki unia kesän lämmöstä
ja onnellisesta rakkaudesta.

– Salli Lund (Virta vierii, 1973)

Tallennettu kategorioihin 60 Ontero | Avainsanoina | Jätä kommentti

Lyyli Similä: Aarnivalkeat

Hopearahat Ähkylän pellosta Toistakymmentä vuotta sitten oli muutaman talon (Saarelan) poika ollut kyntämässä kotitalonsa peltoja jokitörmällä. Äkkiä oli sahrojen kärki tarttunut johonkin kovaan esineeseen niin lujaan että iso, vahva hevonen pysähtyi. Ajaja oli mitään aavistamatta käskenyt hevosta, mutta samassa oli alkanut mullasta kuulua helinää ja ”saharan” kärkeen oli ilmestynyt hyvin suuren pullon suuosa. Mies oli arvellut että pullossa oli ollut rahoja, ”vain ne painuvat maan alle ku en älynny ottaa. Hajin kotuva lapijon ja kaivon sitä peltuva, mutta en mittää löytäny. Pullon katkennu laita oli aivan kirkas.”

Aarnitulien, eli murteessamme aarrevalakijain sanotaan palavan kesäaikana. Silloin niitä sanotaan ”puhistettavan”. Veljeni oli kerran huomannut ison pajupehkon palavan komein liekein lähellä rantatietä ja luullen junan kipinän sytyttäneen sen, kiirehti sammuttamaan paloa. Mutta kun hän tuli paikalle, ei palosta näkynyt jälkeäkään ja pajupehkokin oli yhtä tuuhea ja viheriä kuin ennenkin.

Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 23 Keränen, 9 Ylikosunen | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Pakinoitsija Marttiinus – Martti Putaala

Kaltio 1958:1

Joulun alla jätti syntymä- ja kotikaupunkinsa Oulun ikuisiksi ajoiksi toimittaja Martti Putaala, oululaisen sanomalehtimiesköörin tunnetuimpia hahmoja itsenäisyytemme aikana. Hän oli kuollessaan 61 vuoden ikäinen, mutta ehti silti toimia sanomalehtityössä yli 40 vuotta, josta ajasta tosin osan kansakoulunopettajana, osan vapaana sanomalehtimiehenä. Tämän ajan kuluessa tuli oululainen ja pohjoispohjalainen yleisö tuntemaan nimimerkit Pudas, Eskon puumerkki ja Marttiinus, joiden taakse itse toimittaja kätkeytyi. 1

Näin alkaa muistokirjoitus Kaltio-lehdessä. Muhoksen kastettujen luettelon mukaan Martti Johannes Putaala syntyi Laitasaaressa Putaalan no 48 talossa 27. syyskuuta 1896 2 vanhemmilleen Iisakki Hermanni Ollinpoika Putaalalle (s. 1866, k. 40-vuotiaana keuhkotautiin 29.7.1907 Oulu) ja Liisa Aapontytär Hangaskankaalle (s. 1858, k. leskenä 12.5.1919 Oulu). Lastenkirjassa Martin mainitaan kuitenkin syntyneen ja kastetun Oulussa sotarovasti V. G. Aulinin toimesta.

Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 48 Putaala | Avainsanoina | 1 kommentti

Aku pakinoi – Paljon lapsia… (1941)

tuntemattomia_lapsia_lahde_markku_kesaniemi_0002b_sp Kuvan lapset eivät liity tarinaan, mutta tunnistatko heitä?

-Siinä sitä nyt ollaan, sanoi mies, jolla on paljon lapsia. Häntä olisi naurattanut, jos hän olisi vielä osannut nauraa, mutta hän ei jaksanut edes hymyillä. Hän oli vuosikymmeniä sitten unohtanut sen taidon.

Mies, jolla on paljon lapsia, muisti niin elävästi sen entisen ”hyvän ajan”, jolloin yleinen mielipide vaati, ettei saanut olla paljon lapsia. Ja hänellä niitä kuitenkin sattui olemaan. Ja siitä tuli hänelle kaikenlaista ikävyyttä, ja – häpeää. Entiset hyvät ystävät hylkäsivät hänet, kun heidän hyvät neuvonsa eivät vähääkään olleet auttaneet.

Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina | Jätä kommentti