Joulukalenteri – Annana yö pimeimmillään

Wanha joulukortti - joulupukki

9.12. Anna

Yö pimeimmillään. Leivonnan ja oluen panon aika.

13.12. Lucia

Lutun yöstä lähtien kukko putoaa orrelta kolmesti vuorokaudessa koko loppuvuoden.

15.12. Heimo

Joulun (rastavan) paasto alkaa.

Joulutöiden muistilista Kotiliesi-lehdestä vuodelta 1925

  • 8.-10.12. jouluostokset tehtävä viimeistään (ruokatavarat, kuusenkoristeet ja kynttilät mikäli niitä ei tehdä kotona, joululahjat perheen jäsenille ja palvelusväelle) – vaikka ette hankkisi lahjoja älkää jättäkö lapsia ilman niitä, antakaa edes jotakin vaatimatonta
  • 11.-12.12. joulukaljan valmistus
  • 14.12. jouluun kuuluvien vanhanaikaisten liharuokien valmistus, esim. joulu- tahi lihamakkara, painesyltty ja maksapiiras
  • 15.12. joululimppujen ja vierreleivän leipominen
  • 16.12. joulukorppujen ja piparkakkujen leipominen, joulukinkun savustaminen
  • 17.-18.12. joulusiivous – vanha kaunis tapa, vaikka ei juuri nautikaan miesväen suosiota
  • 19.12. hopeiden ym. kiillottaminen, joulumakeisten keittäminen, seuraavana sunnuntaina joululahjat kääreisiin

Elsi L kertoo joulumuistoja kotoaan Murtomäestä 50-luvulta:  Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 5 Väärä, Muut talot | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Laitasaaren esineistöä – arkku

Arkku

Arkku Lahjoittanut Alli Karppinen o.s. Parviainen (Saunakangas eli Reini, Ähkynen no 37)

Puinen metalliheloitettu arkku. Maalattu punaruskeaksi ulkopuolelta, sisäpuoli valkea. Arkun kansi kaareva, sisällä arkussa pieni lokero yläosassa.

Ilmeisesti vaatearkku, koko 88 cm x 40 cm x 49 cm.

Arkun sisäkannessa koristeellinen teksti: Margeta Ähkönen 1836.

Kuka hän oli, milloin syntynyt?

Tallennettu kategorioihin 37 Ähkynen, 74 Saunakangas | Avainsanoina | 1 kommentti

Itsenäisyyspäivä 6.12.1917 Laitasaaressa – Suomi100

Suomi-Neito lippuineen Juhlimme tänään Suomen itsenäisyyden 100-vuotista taivalta. Sitä ennen Suomi oli suuriruhtinaskunta ja kuului Venäjän keisarikunnalle. Suomen itsenäisyysjulistus allekirjoitettiin 5.12.1917, mutta julkistettiin ja annettiin tiedoksi vasta seuraavana päivänä eli 6.12.1917. 1

Laitasaarelainen Martti Kesäniemi (s. 1910) on muistellut 1996 ilmestyneessä kirjassaan ensimmäistä itsenäisyyspäivää Laitasaaressa näin

Silloin juhlittiin Suomen itsenäisyyttä ensimmäisen kerran. Minulla on sellainen muistikuva, ettei itsenäisyyden juhliminen rajoittunut yhteen päivään. Suurin ongelma oli, ettei voitu vetää lippuja salkoon, koska niitä ei ollut olemassakaan. Mutta innostus asiaan oli niin suuri, että useimpiin taloihin valmistettiin lippu heti paikalla. Tuskinpa oli kahta ihan samanväristä lippua koko kylässä. Toiset puhuivat leijonalipusta; toiset sinivalkoisesta.

Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 37 Ähkynen | Avainsanoina , , | 4 kommenttia

Soso-levy

Tiilituotantoa Sosolla lähellä Korilan mäkeä rautatien eteläpuolella sijaitsi Soson levytehdas. Tehtaan perustivat Aaro ja Iisak Kauppi jotka myös omistivat vieressä olevan tiilitehtaan ja asuivat Viinikassa no 8.

Tehtaassa valmistettiin levyjä havupuun lastusta ja betonimassasta. Sitä varten kehitetty kone veisti puupölkyistä kapeaa, ohutta lastua ja elevaattori siirsi ne betonimassan sekaan. Prässi painoi massan tiukaksi levyksi sitä varten tehdyissä puukehikoissa noin puolen neliön kokoiseksi, vahvuudeltaan n. 5 cm. Myös ohuempia levyjä tehtiin.

Levyjä käytettiin rakennuksissa esim. perustuksien eristämiseen ja navettojen sisustamiseen. Tehtiinpä myös levyistä talojen ulkoseiniä. Levyt rapattiin betonilla jolloin talo muistutti kivitaloa.

Isommissa seinissä käytettiin kanaverkkoa betonin tartuttamiseksi levyyn. Levyjen kiinnitys tapahtui sinkityillä nauloilla ja naulan kannan alle piti laittaa kaljapullon korkki ettei naula mene levystä läpi. Korkkeja sai ostaa rautakaupoista.

Levytehdas toimi tiilitehtaan mäen kupeessa 1955-1965, jostain syystä toiminta-aika jäi lyhyeksi.

Kaarlo Kelhä muisteli tehtaassa työskentelevien miesten nimiä. Ainakin Olavi Pasanen, Reino Pellikainen ja Esko Viinikanoja työskentelivät tehtaassa.

Yksi Soso-levy on nähtävillä ja säilössä kotiseutumuseossa.

– Kaarlo Kelhä, Kalevi Leskelä ja Elsi Lehikoinen, 18.7.2017

Tallennettu kategorioihin 8 Viinikka | Avainsanoina , | 2 kommenttia

Aku pakinoi – Suvaitsevaisuutta (1941)

Jaakko Strömmerin tekemä radio Nyt, kun ollaan suurissa asioissa yksimielisiä, täytyykö välttämättä riidellä pikku jutuissa? Ei, rakkaat lähimmäiset, me voimme olla yksimielisiä myöskin pienissä asioissa. Tai ainakin olla olevinamme. Rähinä ja murina kuuluvat alempaan eläinkuntaan. Ne eivät kaunista ihmistä. Ihminen on tarkoitettu ns. korkeammaksi olennoksi. Paljonhan sitä sattuu sellaistakin, mikä meitä ei miellytä, mutta onko pakko antaa se heti ilmi. Sielutiede toteaa ihmisessä ilmenevän mm. erinäisiä tunteita, kuten sympatia ja antipatia eli suomeksi sanottuna: myötämielisyys ja vastenmielisyys. Sanotaan, että esim. jotkin kasvot meitä heti miellyttävät, toiset tuntuvat vastenmielisiltä; mutta ei silti ole kaunista mennä sanomaan sille vastenmieliselle kaverille: anteeksi, lähimmäinen, mutta te olette aika murjaani. Tai muuta sellaista. On annettava anteeksi lähimmäiselle, vaikka hän on mielestämme sen- ja senlainen. Me itse voimme olla nimittäin samanlaisen tunteilun kohde, eikä meitä myöskään miellyttäisi kuulla itsestämme kovin epäedullista arvostelua. ”Minä vaivainen syntinen” – se meitä toisinaan miellyttää, mutta ”sinä vaivainen syntinen” – se saa meidät murjottamaan, vaikka se olisi tarkoitettu hyväksi neuvoksi ja ohjeeksi.

Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina | Jätä kommentti

Ähkylän pirtistä alku Hyrkin koululle

Koulun ensimmäisiä oppilaita ollut Martti Kesäniemi (s. 1910) muistelee opinahjoaan kirjassaan Muhoksella muutki kummat (v. 1996, s. 60). Artikkeli julkaistaan perikunnan luvalla. Allaoleva kuva on otettu nimenomaan Ala-Ähkylän pirtin seinustalla, joen puolella.

Hyrkin koululaisia 1920-luvulla Se oli tavallinen maalaistalon pirtti, jossa koulu aloitti. Mitoiltaan se oli 6 ½ x 6 ½ metriä ja kun saattoi olla yli 30 oppilasta, niin liikoja tiloja ei ollut. Mutta hyvin me toimeen tultiin. Ainoa, joka tuotti hankaluuksia, oli voimistelutunti, mutta siitäkin selvittiin, kun pukattiin pulpetit toiselle seinustalle. Jäi sen verran lattiatilaa, että päästiin riviin.

Sitten oli puolilämmin keittiö, jossa saatiin suojaa pahimmilta pakkasilta. Tytöillä oli joen puoli ja meillä pojilla kartanon puoli keittiötä hallussa.

Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 37 Ähkynen | Avainsanoina , | 3 kommenttia

Hyrkin koulun historiaa

Ähkylän törmä ja Hyrkin koulu

Hyrkin koulu perustettiin vuonna 1920 ja se aloitti toimintansa Ala-Ähkylän pirtissä. Kuvassa on kaksi Ähkylän taloa, koulu oli vasemmanpuoleisessa, laudoittamattomassa rakennuksessa. Oikeanpuoleinen rakennus on edelleen olemassa ja asuttuna.

Nykyinen, Päivärinteellä oleva koulu, on kolmas Hyrkin koulu. Lue lisää Hyrkin koulusta täältä.

P.S. Miksi koulu sai tällaisen nimen? Yksi arvaus on, että nimi tuli koulun innokkaan puuhamiehen mukaan, eli Aappo Kinnusen joka oli Hyrkin no 12 isäntä noihin aikoihin. Hänestä on kerrottu tässä artikkelissa.

P.S. 2 Muut koulut kylällämme Laitasaaren koulu, Huovilan koulu, Sanginjoen koulu, Koivikon maatalousoppilaitos, uusimman eli Korivaaran koulun historia on vielä kirjoittamatta. Kouluaiheiset artikkelit löydät tämän linkin kautta. Kuvia koulurakennuksista sekä luokkakuvia.

Tallennettu kategorioihin 12 Hyrkki | Avainsanoina | 1 kommentti

Laitasaari-kalenteri vuodelle 2018

Laitasaari-kalenteri 2018

Tilaa itsellesi, ystävälle/sukulaiselle joululahjaksi hintaan 15 euroa (+postituskulut). Max 3 kalenteria/hlö. Lähetä tilauksesi mieluiten lomakkeella (klikkaa linkkiä). LOPPUUNMYYTY! Kaikille tilaajille on lähetetty sähköpostilla maksutiedot ym. 16.11.

P.S. Jos asut Muhoksella, voit myös noutaa kalenterisi Soljalta (Yli-Laukantie 1), valitse toimitustapa ”nouto”. Tilauksen voit tehdä myös lähettämällä tarvittavat tiedot osoitteeseen laitasaari.tilaukset [ at ] gmail.com

P.S. 2 Laitasaaren kylähistoria I -kirja on loppuunmyyty. Kakkoskirjaan tulevat tilat Tapio 26 – Siekkinen 52.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , | 1 kommentti

Isien perintö (4.11.1917)

G. A. Ala-Kojola opettajaseminaarissa Ken eloon loihti Suomen korvet,
ja kamppaili kanssa karhujen, hallan?
Ken hurmetta vuosi, kun sotatorvet soi, vihamiehen,
mi murhaten kulki
ja ikeeksi laski verisen vallan?

Talonpoika se oli, joka raatoi;
hän rämeistä perkasi pellot ja söi
väliin pettua, viljan halla kun kaatoi.
Nälissään taisteli miekoin ja nuijin,
edestä vapauden henkensä möi.

Hänen on tämä maa – sen metsät
ja pellot,
ei suvun vierahan käskijäherran.
Jo sortajan soikoon kuolinkellot!
Ken orjana ois omalla maalla,
joka ostettu verellä on kerran?

Siis suoraksi selkä, talonpoika Suomen,
älä nöyränä piiskurin ruoskaa nuole!
Toki aukee uusi usvissa huomen,
mikä onnesi auringon maille tuo;
et ikeen alle kurjana kuole.

Nyt voittomielin työhön käyös,
sä jälkeläinen urhosuvun!
Pois henget hallain! Joka korpi
nyt saakoon viljan kultapuvun!

Pois sumut erimielisyyden!
Käy yhteisvoimin huomistyöhön!
Myös tiedon, taidon suuri soihtu
kohota ylös hengenyöhön!

On aura, oppi, suurin suoja,
ja turva lujin yksimieli.
Älä luota viekkaan valhehymyyn!
Voi harhaan johtaa kadekieli.

Siis käsi käteen peltomiehet!
Teit’ aatteet samat yhteen vaatii.
Se kuole ei, ken veljeshengin
lait turvaksensa itse laatii.

Tie voittoon kulkee kautta taiston,
ja onnenrantaan uskonpursi vie.
Työ tehty tarmoin, intomiellä,
vuos’tuhansien taakse raivaa tien.

Teit’ jälkipolvet silloin muistaa,
ja kummuillanne ruusut kukoistaa;
ne kaipaajille kuiskii hiljaa
– Tääll’ alla nurmen urhot uinuaa.

G. A. Ala-Kojola

Liitto-lehti, sunnuntaina Marraskuun 4. 1917 – päivälleen sata vuotta sitten.

P.S. Ala-Kojola kuvassa 22-vuotiaana opettajaseminaarilaisena Raumalla v. 1916.

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Lautanlaskua Pyhäkoskessa

Panun eli Atte Kalajoen kirjoituksen löysi Juha Huusko – alla mainittu ylikonstaapeli oli hänen isänsä.

Pyhäkoski Ihmettelin kovasti tuollaista tervankuljetustapaa, joskohta en ollut kuullut ennen myöskään lautanlaskusta Oulujoessa. Tiesin että Iijokea alas tuotiin puutavaraa ja tervat ym. lautoilla, mutta ei ollut tullut mieleenkään, että Oulun porvarit olisivat vuonna 1819 pystyneet uittamaan tukkilauttoja Iijokisuulta Ouluun. Vaan ovatpa uittaneet. Oulujoki-kirja tietää, että Iissä ostetut tukkilautat koottiin uudelleen vaivalloiselle merimatkalle Iistä Ouluun, jolloin käytettiin purjeitakin apuna. Luotolaiset puolestaan uittivat rakennushirsiä lauttoina saarelleen. Tervat ja lankut tuotiin Ouluun jahdeilla.

Entä sitten lauttojen lasku Oulujoessa!

Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 1 Kärnä, 40 Kähkönen | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Santeri Kotasaari muistelee – osa 1

Santeri Kotasaaren taidetta (2017)

Siekkisessä no 52 perheineen asunutta Santeri Kotasaarta on haastatellut Pentti Lohela. Julkaisemme Santerin muistelut sivustollamme kahdessa osassa.

Santerin isä Nikolai Andreinpoika Kotasaari (alk. Kallijev, s. 20.5.1890) oli kotoisin Vuokkiniemestä Pirttilahden kylästä. Hän muutti sukunimensä Kotasaareksi vuonna 1920. 1 Nikolain vanhemmat olivat Andreij Lazarinpoika Kallijev (s. n. 1859 Pirttilahti) sekä Tatjana Petrintytär Kallijeva.

Santerin äiti oli Maura Vasilintytär Garmujeva (s. 1893 Vuokkiniemi) – todennäköisesti myös Pirttilahden kylästä, jossa Garmujevit asuivat jo 1800-luvun puolivälistä saakka. Sinne he olivat muuttaneet Vuokkiniemen pääkylästä.

Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 52 Siekkinen | Avainsanoina , , | 1 kommentti