Maanraivaaja Olli Holappa (1920)

Kuva linkitetty Finnasta – Kerjäläisperhe maantiellä (1860), taiteilija Robert Ekman

Olen syntynyt v. 1854. Vanhempaini kotipaikka on ollut Muhoksen pitäjässä, Kosulan kylässä pienessä mökissä. Ammattinaan he ovat kesäisin tehneet maatöitä, oja- ja kuokkatöitä y.m., mistä vaan elintarpeensa saivat. Talvella vanhempani kutoivat kalanpyydyksiä taloille – silloin nähkääs sai keväisin ja syksyisin vetää joesta nuottaa, silloin sai maistaa lohtakin.

Lapsuuteni ajoilta muistan vielä, kuinka isäukko toisinaan iltasilla verkkoa kutoessaan lapsilleen kertoili mukavia taruja kultalinnusta, kuninkaan pojasta ja monta muuta hauskaa satua. Ja ”ison vihan” ajoilta hän puhui Kyöstistä, Rautakosken Pekasta ja Laurikaisesta. Oli sillä niitä kaskuja jos jonkinlaisia.

Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 22 Koistila | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Sakari Topeliuksen syntymästä 200 vuotta

Zachris (Zacharias, Sakari) Topelius (14. tammikuuta 1818 Uusikaarlepyy – 12. maaliskuuta 1898 Sipoo) oli suomalainen kirjailija, runoilija, toimittaja, historioitsija ja Helsingin yliopiston rehtori. 1

Topeliukseen liittyvät artikkelit sivustollamme:

(kuva linkitetty Wikipediasta)

Tallennettu kategorioihin 25 Hakkarila, 38 Inkala | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Inkala no 38 historia

Kosusen perhe Inkalassa

Jos jotakin talohistoriikkia on rakennettu pitkään niin tätä! Eihän tässä ole mennyt kuin rapiat viisi vuotta!

Pia Väänänen kirjoitti äitinsä Anja Kovasen sukutalon asukkaista jo marraskuussa 2012. Häneltä saimme myös kuvia talosta. Suuret kiitokset!

Inkala on aikoinaan jaettu Ähkysestä – voit lukea siitä kantatalon sivulta; Inkala sai numeron 38 ja tilan historiikin voit lukea tästä.

Inkala on ollut varmaankin yksi kylän keskuspaikoista. Tilan alueelle perustettiin vuonna 1912 Inkalan eli Laitasaaren meijeri. Läheistöllä oli myös kestikievari ja posti.

Inkalan maille rakennettiin Laitasaaren ensimmäinen koulu vuonna 1888. Koululla, nykyisellä Laitasaaren seurojentalolla juhlitaan siis tänä vuonna rakennuksen 130-vuotista olemassaoloa!

Inkalasta on lohkottu myös muita tiloja, niistä sitten tuonnempana.

Tallennettu kategorioihin 38 Inkala | Avainsanoina | Jätä kommentti

Lyyli Similä: Voimamiehiä Muhokselta ja muualtakin

Lyylin veljen Pekka Similän kertomaa paikallisista urheilijoista ja voimamiehistä noin vuonna 1935:

tuntemattomia_hevosen_kanssa_lahde_markku_kesaniemi_0002d_sp

Pari kovaa juoksijamiestä oli Muhoksella ennen. Toinen, Aapeli Koistinen elää vieläkin, mutta on nyt jo 80-vuotias, toinen oli Aukusti Inkala. Molemmat ottivat juoksemalla hevosia kiinni vaikka kuinka vauhdissa nämä olisivat olleet. Ja ovatpa nämä ottaneet jäniksiäkin juoksemalla kiinni.

Entisaikaan, jolloin ei ollut aitojakaan muita kuin ”selekäaijat” päästettiin hevoset heinänteon jälkeen niityille laitumelle ja kun ei hevosia muuten saatu kiinni, mentiin hakemaan Inkalan Aukustia ja kun tämä juoksuun pinkaisi, niin sai hevoset kiinni.

Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 22 Koistila, 38 Inkala, 52 Siekkinen | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Joulu Siepossa vuonna 1938

Nyt jo edesmennyt Pentti Ojala (s. 1931) kertoo lapsuusmuistojaan joulusta, tyttärensä Eilan ylöskirjoittamana:

Siepon serkkuja Siepossa joulukuusi haettiin aina omasta metsästä. Se oli iso kuusi, jonka latva ylsi pirtin kattoon. Kuusessa oli pieniä vaatimattomia kynttilöitä, Suomen lippurivi kiersi tietysti oksilla. Oksilla oli paljon pumpulia, jota oli revitty maitosiivilän vanusta. Muita koristeita ei silloin ollut.

Joululahjat olivat aina ns. ”pehmeitä paketteja” eli tarpeeseen tulivat. Muistan erään joulun, olin silloin 7-vuotias. Joulu-ukko toi minulle kintaat. Ne olivat pitkävartiset nahkakintaat, jotka olivat niin mieluiset, ettei niitä sitten riisuttu kädestä koko iltana.

Vielä nukkumaan mentäessä kintaat olivat kädessä. Yöllä Erkki-setä otti ne pois ja piilotti. Aamulla minulla oli sitten kova hätä ja itku. Etsintä alkoi. Missä minun kintaat? Toiset sedät kiusasivat, että joulu-ukko haki ne yöllä pois, et ollut tarpeeksi kiltti.

Vanha-äidin piti kohta ottaa ohjat käsiinsä ja antaa pojille määräys lopettaa tuo kiusaaminen. Käsky Erkille, että hakee ne kintaat pojalle piilosta ja heti. Erkki haki.

Joulurauha palasi taloon.

P.S. Kaikki jouluaiheiset artikkelit löydät tämän linkin kautta.

Tallennettu kategorioihin 20 Sieppo | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Joulukirje Atlantista

Arolan pariskunta Amerikassa

Kas tuossa huomasin että joulukin on tulossa ja muistin että meillä on sukulaisia ja tuttavia siellä synnyinmaassa että lähetän vähän kahverahaa.

Niin kysyin teitän lapsiltanne mutta he sanoivat, että raha on Amerikassakin tienaamisessa, sillä onhan niillä enempi rahaa kuin meillä, vain ei ole meilläkään niin paljon että ramata kannattaa.

Vain panemma varaina mukaan sillä isä on ollut jouten jo (toista vuotta) ja Paavali tämän kesän Marian päivästä ja Pauli on mennyt meiltä jo pois Annansa kans ja se on Palmerissa. Se on kauppatrenkinä ja se sano että hän tykkää hyvin, sinne on täältä viijen taalan kyyti.

Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 51 Holappa | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Laitasaaren esineistöä – arkku

Arkku

Arkku Lahjoittanut Alli Karppinen o.s. Parviainen (Saunakangas eli Reini, Ähkynen no 37)

Puinen metalliheloitettu arkku. Maalattu punaruskeaksi ulkopuolelta, sisäpuoli valkea. Arkun kansi kaareva, sisällä arkussa pieni lokero yläosassa.

Ilmeisesti vaatearkku, koko 88 cm x 40 cm x 49 cm.

Arkun sisäkannessa koristeellinen teksti: Margeta Ähkönen 1836.

Kuka hän oli, kenen tytär ja milloin syntynyt?

Tallennettu kategorioihin 37 Ähkynen, 74 Saunakangas | Avainsanoina | 1 kommentti

Itsenäisyyspäivä 6.12.1917 Laitasaaressa – Suomi100

Suomi-Neito lippuineen Juhlimme tänään Suomen itsenäisyyden 100-vuotista taivalta. Sitä ennen Suomi oli suuriruhtinaskunta ja kuului Venäjän keisarikunnalle. Suomen itsenäisyysjulistus allekirjoitettiin 5.12.1917, mutta julkistettiin ja annettiin tiedoksi vasta seuraavana päivänä eli 6.12.1917. 1

Laitasaarelainen Martti Kesäniemi (s. 1910) on muistellut 1996 ilmestyneessä kirjassaan ensimmäistä itsenäisyyspäivää Laitasaaressa näin

Silloin juhlittiin Suomen itsenäisyyttä ensimmäisen kerran. Minulla on sellainen muistikuva, ettei itsenäisyyden juhliminen rajoittunut yhteen päivään. Suurin ongelma oli, ettei voitu vetää lippuja salkoon, koska niitä ei ollut olemassakaan. Mutta innostus asiaan oli niin suuri, että useimpiin taloihin valmistettiin lippu heti paikalla. Tuskinpa oli kahta ihan samanväristä lippua koko kylässä. Toiset puhuivat leijonalipusta; toiset sinivalkoisesta.

Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin 37 Ähkynen | Avainsanoina , , | 4 kommenttia

Soso-levy

Tiilituotantoa Sosolla lähellä Korilan mäkeä rautatien eteläpuolella sijaitsi Soson levytehdas. Tehtaan perustivat Aaro ja Iisak Kauppi jotka myös omistivat vieressä olevan tiilitehtaan ja asuivat Viinikassa no 8.

Tehtaassa valmistettiin levyjä havupuun lastusta ja betonimassasta. Sitä varten kehitetty kone veisti puupölkyistä kapeaa, ohutta lastua ja elevaattori siirsi ne betonimassan sekaan. Prässi painoi massan tiukaksi levyksi sitä varten tehdyissä puukehikoissa noin puolen neliön kokoiseksi, vahvuudeltaan n. 5 cm. Myös ohuempia levyjä tehtiin.

Levyjä käytettiin rakennuksissa esim. perustuksien eristämiseen ja navettojen sisustamiseen. Tehtiinpä myös levyistä talojen ulkoseiniä. Levyt rapattiin betonilla jolloin talo muistutti kivitaloa.

Isommissa seinissä käytettiin kanaverkkoa betonin tartuttamiseksi levyyn. Levyjen kiinnitys tapahtui sinkityillä nauloilla ja naulan kannan alle piti laittaa kaljapullon korkki ettei naula mene levystä läpi. Korkkeja sai ostaa rautakaupoista.

Levytehdas toimi tiilitehtaan mäen kupeessa 1955-1965, jostain syystä toiminta-aika jäi lyhyeksi.

Kaarlo Kelhä muisteli tehtaassa työskentelevien miesten nimiä. Ainakin Olavi Pasanen, Reino Pellikainen ja Esko Viinikanoja työskentelivät tehtaassa.

Yksi Soso-levy on nähtävillä ja säilössä kotiseutumuseossa.

– Kaarlo Kelhä, Kalevi Leskelä ja Elsi Lehikoinen, 18.7.2017

Tallennettu kategorioihin 8 Viinikka | Avainsanoina , | 2 kommenttia

Aku pakinoi – Suvaitsevaisuutta (1941)

Jaakko Strömmerin tekemä radio Nyt, kun ollaan suurissa asioissa yksimielisiä, täytyykö välttämättä riidellä pikku jutuissa? Ei, rakkaat lähimmäiset, me voimme olla yksimielisiä myöskin pienissä asioissa. Tai ainakin olla olevinamme. Rähinä ja murina kuuluvat alempaan eläinkuntaan. Ne eivät kaunista ihmistä. Ihminen on tarkoitettu ns. korkeammaksi olennoksi. Paljonhan sitä sattuu sellaistakin, mikä meitä ei miellytä, mutta onko pakko antaa se heti ilmi. Sielutiede toteaa ihmisessä ilmenevän mm. erinäisiä tunteita, kuten sympatia ja antipatia eli suomeksi sanottuna: myötämielisyys ja vastenmielisyys. Sanotaan, että esim. jotkin kasvot meitä heti miellyttävät, toiset tuntuvat vastenmielisiltä; mutta ei silti ole kaunista mennä sanomaan sille vastenmieliselle kaverille: anteeksi, lähimmäinen, mutta te olette aika murjaani. Tai muuta sellaista. On annettava anteeksi lähimmäiselle, vaikka hän on mielestämme sen- ja senlainen. Me itse voimme olla nimittäin samanlaisen tunteilun kohde, eikä meitä myöskään miellyttäisi kuulla itsestämme kovin epäedullista arvostelua. ”Minä vaivainen syntinen” – se meitä toisinaan miellyttää, mutta ”sinä vaivainen syntinen” – se saa meidät murjottamaan, vaikka se olisi tarkoitettu hyväksi neuvoksi ja ohjeeksi.

Lue koko teksti

Tallennettu kategorioihin yleistä | Avainsanoina | Jätä kommentti